sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Koiramainen kevät

Meidän edellisistä agilitytreeneistä on jo kaksi ja puoli viikkoa! Voitteko kuvitella... Niistä on vain hämärä muistikuva, jos oikein muistan, niin treenailtiin kepeille päällejuoksua ja kokeiltiin puomia muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla Tiara pysähtyi nätisti puomille, mutta seuraavilla kerroilla tultiin vauhdilla läpi. Syyn tälle huomasin, kun lähdin suutuspäissäni lenkille kesken treenin. Pallo oli palkkana liian kiihdyttävä, eikä teinikoira malttanut pitää itseään kurissa. Oma turhautuminen lisäsi Tiaran turhautumista ja soppa oli valmis. Lenkki on mulle paras tapa nollata ja miettiä mistä asiat johtuvat. Lenkin jälkeen saatiin puomista taas toimiva. Suoraan puomilta mentiin treenaamaan A:ta. Edistystä saatiin siihen pisteeseen, että 4,5 m päässä oleva putki ei vaikuta negatiivisesti Tiaran suoritukseen.

Viime viikolla Taika kävi eläinlääkärissä. Otetiin virtsakontrolli ja ultrattiin uusiksi. Kummassakaan ei ollut mitään sanomista. Samalla tutkailtiin Taikan oikeaa etusta, jota se alkoi ontumaan. Ensimmäinen ontuminen on tapahtunut viime syksynä, kun odotettiin polvileikkaukseen pääsyä. Tällöin asia kuitattiin ristiinontumisella. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia, kunnes kuutisen viikkoa sitten alkoi portaita alas tullessaan, sepelille tultuaan ontumaan. Kävin jalan läpi ja jalasta irrottaessani loppui ontuminen siihen. En sulkenut pois mahdollisuutta siihen, että tassussa olisi ollut tai tassuun olisi pistänyt kivi. Kaksi viikkoa sitten Taika tuli alas rappusia vanhempieni luona. Alas päästyään taas sama oej. ilmaan. Tällä kertaa ontuminen kesti useamman tunnin, kunnes taas palautui. Hämmentävää, että Taika joka päivä hyppii ja juoksee, eikä ontumista ole kuin joskus ja jouluna. Jalka tutkittiin käsin ja eläinlääkärin mielestä asiaa seuraillaan. Jos alkaa uudelleen, niin aletaan tutkia tarkemmin, koska ontumista on nyt ollut seitsemän kuukauden aikana sen kolme kertaa ja hyvin pieniä pätkiä. Nyt lisäsin Taikan ruokavalioon uudelleen nivelravinteen.

Kalenteri on alkanut täyttyä hyvää vauhtia. Huomaa, että kevät on saapunut :)

Vappuna olimme Tiaran kanssa näyttelyssä Sastamalassa. Vähän jännitti, kun edellisestä näyttelystä oli vierähtänyt jo liki vuosi, enkä tykkää match show'sta. En voi sietää sitä, että vieras koira tunkee iholle, jonka johdosta en käytä enää omiani mätsäreissä. Siihenhän se on tarkoitettu - harjoitteluun - mutta jostain syystä meidän vieressämme on joka kerta kehässä joku, joka ei ole omistajansa hallinnassa. Siispä olen päättänyt, että me käydään näyttelyissä se mitä käydään ja luotan siihen, että Tiara osaa olla fiksusti ihan ilman treeniä.

Näyttely järjestettiin Häijään Nesteellä. Näyttelypaikalla oli hyvin tilaa, vaikka ihmisiä ja koiria oli yllättävän paljon. Kehä oli ihan hyvän kokoinen pienelle koiralle. Ennen kehää hengailimme Tiaran kanssa näyttelyalueella ja harjoittelimme hieman seisomista ja ravia. Olen tyytyväinen Tiaran kehäkäytökseen. Se ravasi nätisti ja vähäisestä treenistä huolimatta jaksoi seistä paikallaan tarjoamatta muita temppuja. Pitäisi ehkä siitä tehdä kiva temppu, nyt se on lähinnä sellainen, että Tiara lähtee seisoma-asennosta tarjoamaan eri temppuja... Pöydälläkin oltiin nätisti, vaikka koko pöytää ei ole tainnut nähdäkään viime heinäkuun jälkeen. Tiara antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi ja tarkastaa hampaat, vaikka yllätysyllätys sitäkään ei ole kukaan vieras tehnyt aikoihin. Jos en muuta ole koirilleni onnistunut opettamaan, niin ainakin sen, että vieraskin ihminen saa niitä veulata miten haluaa. On ollut helppoa viedä koira esimerkiksi näyttelyyn, hierojalle tai eläinlääkäriin, kun tiedät, ettei tarvitse miettiä antaako se vieraan ihmisen pidellä tai miten se reagoi mihinkin asiaan.

NUO ERI NUK1 SA
"Hyvät mittasuhteet. Sopiva koko. Hyvä pää. Vahva selkä. Kaunis häntä. Varma-asentoiset takaraajat. Oikeanlaatuinen karvapeite. Liikkuu hyvin."
Tuomari: Jukka Kuusisto

Näyttelykuvat © Eveliina Nokelainen
























Keskiviikkona oli Anne Talvitien mentaalivalmennus -luneto Porissa, johon osallistuin. Luento oli varsin mielenkiintoinen ja sain sieltä taas uutta näkemystä asioihin. "Muutama" A4 tulikin tekstiä täyteen ja voi olla, että jossain kohtaa koostan niistä oman postauksenkin paremmalla ajalla. Ehkä se on mun kesäprojektini; saada kirjoitettua aiheesta jäsennelty postaus, koska tällä hetkellä mun muistiinpanot on yksi iso ja suttuinen sekamelska.

Perjantaina käytiin Taikan ja Tiaran kanssa Kallossa. Kaverini laittoi viestiä, että lähdetään koirien kanssa koirarannalle, mutta koska rannalla oli tunkua, päädyimme Kalloon lenkkeilemään. Kiertelimme metsikössä ja rannalla, rannassa Tiara ja Ettan-cockeri pääsivät uimaan. Tiara on innoissaan päästessään veden ääreen. Se haluaisi vain läträtä vedessä ja suunta on joka kerta veteen, kun sitä jossain näkyy. Uintitekniikka ei ole vielä kehittynyt, Taikalla se kehittyi yhden kesän aikana ja uintimäärät olivat mitättömiä, joten uskon, että Tiarallakin tekniikka kehittyy oikeanlaiseksi hiljalleen. Mielessä on käynyt myös pelastusliivien osto, mutta katsotaan...






































Tänään käytiin treenaamassa A:ta liian pitkän tauon jälkeen. Aloitettiin treeni laittamalla putki n. viiden metrin päähän A:sta. Sen mitä näin, niin pääasiassa osumat olivat hyviä, mutta mukana oli myös tulkinnanvaraisia osumia. Kuvasin koko treenin videolle, katkaistessani videon vielä katsoin, että yli kahdeksan minuuttia oli kuvannut ja ladatessani sen koneelle ei video toiminutkaan. Video ei toiminut myöskään puhelimessa ja käynnistettyäni puhelimen uudelleen, se haihtui kuin tuhka tuuleen. Vähän laittoi ärsyttämään, nyt en näe suorituksia, enkä voi saada mitään vinkkejä ja neuvoja treeniin. Argh... Lopuksi siirsin putken parin metrin päähän A:sta ja otin pari toistoa, jotta lopettaisimme suorituksen varmaan onnistumiseen. :)

Eka agilitykuva Tiarasta ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua ja tästä johtuen kommenttisi ei tule heti näkyviin. Maltathan siis mielesi ja lähetät kommenttisi vain kerran.