sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Aamu alkaa treenillä

Perjantaiaamu alkoi meillä treenien merkeissä. Mua jäi kaivelemaan keskiviikon sooloilutreenit, koska olen ihan varma siitä, että a) Tiara tulee hyvin ohjauksiin, b) se lukee erinomaisesti liikettä, joka vetää sitä ja c) se hakee hyvin kepeille. Lisäksi mua harmitti, etten ole saanut aikaiseksi tehdä Taikan kanssa mitään hallilla vähään aikaan, joten pitihän senkin nyt päästä treenaamaan.
























Taikan kanssa tehtiin parin toiston keppitreeni, jonka jälkeen huviteltiin hieman putkilla ja puomilla. Taikan kanssa on niin kiva tehdä yhdessä, kun sen kanssa kaikki on helppoa ja vaivatonta. Puhalletaan täydellisesti yhteen hiileen ja jos mun ohjaus on epäselvää, niin Taikalta tulee palaute haukkumalla. Se myös korjaa mun virheitäni ja lukee huonoakin ohjausta. Vaikka tavoitteista on luovuttu, niin on tää silti edelleen ihan parasta!

Tiaran kanssa tehtiin ratatreeniä, koska tarvitsen itse sitä tällä hetkellä löytääkseni taas rutiinia ohjaukseen. Keskiviikkona Tiara oli mun silmään vähän vallaton; me tahkottiin ensimmäistä kolmea estettä pieni ikuisuus, koska Tiara suoritti aina vaan kakkoshypyn jälkeen 17-hypyn. Mä haluan, että kohdassa, jossa teen takaakierto-päällejuoksun, voin liikkua esteen suuntaisesti ja auttaa koiraa katseella, mutta keskiviikkona jouduin ensimmäistä kertaa auttamaan koiraa antamalla sille tilaa. Se tuntui täysin epäloogiselta, enkä hankkinut millään ymmärtää, ettei Tiara muulla keinolla ohjaukseen tule. Perjantaina treenatessa alkurata sujui toisella yrittämällä. Ensimmäisellä yrityksellä jäin jumiin kakkoselle ja näin ollen myöhästyin kolmosen ohjauksessa, jonka takia Tiara hyppäsi kolmos-hypyn väärään suuntaan. Toisella yrittämällä onnistuttiin ihan täydellisesti, eikä ollut tietoakaan siitä, että Tiara tarvitsisi ylimääräistä tilaa kyetäkseen suorittamaan esteet oikein eli tauon piikkiin aiemmat sooloilut :)

Kepeillä halusin vähän kikkailla. Ensin halusin kokeilla kuinka hyvin Tiara hakee kepit putken jälkeen ja tarvitseeko se apua, eikä niissäkään ollut keskiviikon tapaisia ongelmia yhtään. Kokeilin myös mielenkiinnosta tehdä kepeille takaaleikkauksen ja se onnistui ihan täydellisesti. Treenattiin keppejä myös vaikeammalta puolelta eli mun ohjatessa vasemmalta. Sama ongelma on näköjään edelleen, kuin aiemminkin; mun ollessa vasemmalla, Tiara saattaa jättää kaksi viimeistä väliä pujottelematta. Oon palkannut sitä aikanaan oikealla kädellä kepeiltä, joka on syy tähän ongelmaan, mutta me tahitaan sen kanssa siis edelleen... Tiara ei ole enää pitkään aikaan saanut kepeiltä palkkaa lukuunottamatta sitä, että joku toinen sen siitä palkitsee. Täytyy taas alkaa tekemään keppejä etupalkalla aina, kun on mahdollisuus appariin, niin jos se sillä korjaantuisi.

A:n ja puomin kontaktit on Tiaralla tällä hetkellä tosi hyvin hallussa. Oma rytmitys on taas pikkusen hakusessa A:lla, mutta eiköhän sekin sieltä ala löytyä, kun saadaan treenikertoja lisää alle. Puomilla toimii taas kaikki, nyt pitää alkaa panostamaan myös itsenäisempään puomiin niin, että mä jäänkin vaikka puomin puoleen väliin. Välistävedotkin meni yllättävän hyvin, vaikka niitä välttelenkin niin paljon kun mahdollista. Ohjauksessa huomasi, että ne on mulle vaikeita ja ajoitukset olivat kyseenalaisia, mutta hyvin Tiara pyrki korjaamaan mun virheitä.

torstai 14. syyskuuta 2017

Syksy on saapunut

Syyskuun alkupuolella tuli vuosi siitä, kun ollaan Taikan kanssa kisattu viimeisen kerran agilityssä. Nykyään pystyn katsomaan meidän videoita itkemättä, vaikka se työtä vaatiikin. Taika elää kuitenkin tänä päivänä normaalia elämää ja muutamaan otteeseen ollaan treenattu hieman agilityäkin. Rimakorkeudet on olleet matalimmillaan eli viidessä sentissä ja treenimäärät ja toistot pidetään ihan minimissä. Niin paljon kun kisaradat Taikan kanssa houkuttaakin, olen päättänyt olla kuitenkin kisaamatta myös jatkossa. Koira ei kaipaa kisoja, kisat on meitä ihmisiä varten ja ajoittain yritänkin muistutella tätä itselleni, kun alkaa taas tehdä mieli kisaradoille.

Henkilön Tanja Nummelin (@tanjanummelin) jakama julkaisu
Ollaan asuttu tässä yli yhdeksän kuukautta ja ihan lähellä on metsäreittejä vaikka muille jakaa. Oon ihan luvattoman vähän niitä hyödyntänyt, mutta nyt me ollaan alettu senkin asian suhteen aktivoitua ja ollaan alettu suunnata enenevissä määrin lenkkejä sinne. Huono puoli on se, että samaa metsää käyttää "muutama" muukin, mutta eiköhän me sekaan sovita.

Löysin aivan ihanat ruokakupit koirille, kattokaa nyt!

Henkilön Tanja Nummelin (@tanjanummelin) jakama julkaisu

Muutama päivä sitten meillä vietettiin synttäreitä, kun Tiara täytti 2 vuotta. Tiara on paljon enemmän mitä osasin koskaan toivoa ja se on kuin tehty mulle. Se on samaan aikaan sopivan helppo ja riittävän haastava. Ihan paras <3


Juoksu on Tiaralta tältä erää ohi ja rauha on palannut taloon. Eilen päätimme kolmen viikon treenitauon ja palasimme taas pitkästä aikaa ohjattujen treenien pariin. Sanotaanko, että ei mennyt ihan nappiin. Itse olin myöhässä milloin missäkin ja Tiara reagoi kaikkeen niin mielettömän herkästi. Pienikin vilkaisu väärään suuntaan, niin Tiara on väärällä esteellä. Sen kanssa saa olla äärimmäisen tarkkana ja ohjaajalla riittää työtä... No, kunhan taas saadaan vähän treenejä alle, niin alkaa toivottavasti jälleen sujumaan! Ens viikolla on kotikisat ja se onkin meidän toinen kolmosten kisapäivä. Jännää! Treeneissä kontaktit sujui ihan täydellisesti, eli nyt alan uskoa sen puomisekoilunkin johtuneen vain juoksuista. :)

Omat opinnot pitää taas loppuvuoden kiireisenä. Opparin aihe on mietinnässä ja kunhan saan ahaa-elämyksen, niin haluan mahdollisimman pian sitä päästä työstämään. Tiaralla on ensi tiistaina silmä- ja polvitarkki ja johonkin väliin pitäisi saada sopimaan myös kuvausaika.

maanantai 21. elokuuta 2017

Kolmoset korkattu

Käytiin ensimmäisissä kolmosten kisoissamme eilen Sastamalassa. Tuloksilla ei juhlittu ja treenattavaa riittää, mutta kokonaisuutena radoista jäi ihan hyvä fiilis ja kisainto kasvoi entisestään. Tiara on aloittelemassa lähiaikoina juoksujaan ja se näkyy myös radalla. Ihan uutena juttuna se on keksinyt pysähtyä puomin alasmenon yläosaan. Se teki sen ensimmäisen kerran torstaina Elinan treeneissä ja toisen kerran nyt sitten kisoissa. Huoh, nartut. Aluksi ajattelin, että kuoppaan ratojen videot kaikessa hiljaisuudessa, mutta sain taas muistuttaa itselleni muutamasta "pikku jutusta"; olen kilpaillut itse kolmosissa viimeksi vuosi sitten, Tiara on kokematon ja sillä on ikää alle 2 vuotta sekä opettelen ohjaamaan taas uutta koiraa - annan siis itselleni anteeksi tyhmät virheeni ja Tiaralle anteeksi sen hölmöilyn puomilla.

Ensimmäinen rata oli hyppäri. Päälimmäisenä radasta jäi mieleen se, että ensimmäinen tunne on yleensä oikea. Jos arvelee, ettei ehdi, niin ei kannata väkisin yrittää. Päätin kuitenkin väkisin yrittää kepeille ja sen johdosta Tiara juoksi täysillä ohi. Keppien loppupäässä taas Tiara jätti pari viimistä väliä pujottelematta, kun lähdin vasta lopussa irtoamaan kepeiltä. Keppien jälkeen omat suunnitelmat menivät täysin mönkään ja oma sijainti oli väärä, hylyksi se meni, mutta melkein loppuun saakka meno alkoi jopa näyttämään agilityltä. Lopun vielä ehdin kuitenkin sössimään, kun muutin kesken kaiken omia suunnitelmiani ja käänsin Tiaralle selkäni. Hups.


























Toisella radalla löydettiin tosi hyvä rytmi ja kaikki sujui aina renkaalle asti hienosti. Rataantutustumisessa mä muistin, radalla se unohtui; renkaalla mun olisi pitänyt juosta niin kauan suoraan, että Tiara on suorittamassa rengasta. Aloin ennakoimaan liian aikaisin ja käännyin, jonka seurauksena Tiara hyppäsi renkaan välistä ja ehti suorittamaan seuraavan hypyn. Ollaan treenattu rengasta todella vähän, treenikerrat on laskettavissa yhden käden sormilla, eikä olla harjoiteltu siinä mitään käännöksiä. Uusittiin rengas ja päästiin jatkamaan rataa puomille saakka, johon keskeytin. Tiara jäi alastulon yläosaan seisomaan, joten kävin ottamassa koiran kainaloon ja poistuin radalta. Hitsi, että harmitti, meni niin hienosti.


























Kolmannella radalla mä menin ja sössein meidän kepit... En luottanut Tiaraan, vaan menin sörkkimään keppien loppuun, jonka seurauksena Tiara kiersi viimeisen keppivälin. Uusittiin kepit ja taas tuli virhe samassa kohtaa, jonka jälkeen uusittiin vielä kerran - vihdoin onnistuneesti. Virheen jälkeen menee aina oma pakka sekaisin, myös tällä kertaa, mutta ihan hyvin Tiara ohjautui silti. Putki-puomi -erottelu oli oikea iso vitsi. Tiara ei mielestään osannut enää koko juttua, eikä ollut koskaan kuullutkaan moisesta. No, vähän sitä on treenattu, mutta sen vähän se on toiminut täydellisesti sekä treeneissä, että kisoissa, joten... Puomi sujui kuitenkin paremmin. Viimeinen askel jäi ottamatta, mutta katsoin sen läpi sormien (hyi mua..). Puomin jälkeen me oikaistiin maaliin A:n kautta - hieno juoksari tuli, vaikka ehdinkin Tiaran edelle, jee! :)

torstai 17. elokuuta 2017

Elokuun kuulumisia

Oltiin Tiaran kanssa elokuun alussa Rajalan Elinan yksärillä. Käydään siellä läpi meidän ongelmakohtia, joita en saa itse hyväksi havaitsemallani tavalla korjattua. Treenikohteena oli kepit, laukanvaihdot ja aina yhtä ihanat välistävedot. Kepeillä Tiara reagoi tosi herkästi mun liikkeeseen ja välistävedot on mun painajainen.

Kepit onnistuu oikeastaan poikkeuksetta oikealta ohjattuna, mutta vasemmalta ohjatessa tulee välillää virheitä. Tämä saattaa johtua siitä, että olen oikeakätinen ja näin ollen palkkaan enemmän oikealla. Tiara ennakoi palkkausta ja oikoo. Aluksi asiaa koitettiin ratkaista niin, että kepit oli kohti putkea ja Tiara joutui luopumaan pukeenmenosta, jos kepeillä tuli virhe. Tiara kuitenkin palkkautuu esteillä sen verran hyvin, että sille tuntuu olevan ihan se ja sama jos se ei saa mennä putkeen, se saa kuitenkin mennä uudelleen kepit. Kun lähestymistapa muutettiin siihen, että Tiara joutuu luopumaan ihan konkreettisesti palkkiosta juuri sillä hetkellä, kun virhe tapahtuu, alettiin saamaan nopeasti näkyviä tuloksia. Lelu otettiin virheen sattuessa pois keppien päästä heti, eikä siinä vaiheessa kun koira on jo lelun kohdalla ja tämä oli Tiaralle toimiva ratkaisu. Se alkoi oikeasti käyttämään päätään. Tätä ollaan ehditty jonkin verran treenaamaan myös itsenäisesti ja kunhan saadaan se täysin varmaksi, niin siirrytään siihen, että palkka ei tule enää kertaakaan kepeiltä.

Laukanvaihdot on ollut mulle sellainen on/off -asia. Joskus muistan sen, joskus unohdan. Viime kuussa unohdin koko asian kisoissa ja se maksoi meille hylyn. Tästä johtuen halusin sen treenilistalle ja Elinan kanssa käytiinkin läpi sitä koska Tiaralle kerrotaan laukanvaihdot ja mikä on sen kanssa tehokkain tapa kertoa ne. Nyt ne on pysynyt mielessä jo kaksi viikkoa eli joku lamppu taisi syttyä minunkin päässäni!

Välistävedoissa päästiin myös eteenpäin. Ne on aina tuottanut mulle päänvaivaa ja niiden ohjaukset on olleet mun kohdalla hyvin epäloogisia ja huonoja. Mahdollisuuksien mukaan pyrin aina välttämään ne vaihtamalla toiselle puolelle saadakseni kierrättää koiraa, mutta nyt oli aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa treenaamaan niitäkin. Poistuin mukavuusalueeltani ja alettiin käymään läpi pakkovalssia, sen ajoitusta ja merkkausta. Liike vetää herkästi Tiaraa ja ehkä juuri sen takia olen ollut sen kanssa arka käyttämään pakkovalssia. Se vaati vain pienen käden heilautuksen, niin johan alkoi toimia. Aloin jo muissakin treeneissä altistaa itseäni asialle, joku päivä se tuntuu loogiselta ohjaukselta.






































Vajaa viikko sitten oltiin kaikkien neljän kanssa merenrannassa Laitakarissa Luvialla. Tiaran mielestä uiminen on ihan parasta ja se vois tehdä sitä varmaan koko päivän. Sen uimatekniikka ei vielä ole paras mahdollinen, joten Tiara sai ensimmäistä kertaa päällensä pelastusliivit. Liivit ei menoa haitannut, mutta sen sijaan ne korjasi uintitekniikkaa toivotunlaisesti. Toistaiseksi Tiara pysyy visusti hihnassa uidessaan, koska en ole ihan varma mistä veneväylältä saan sen vielä hakea, jos annan sen uida vapaana... Ehkä joku päivä kokeilen jossain muualla, kuin veneiden liepeillä. Taikakin kävi kahlaamassa, Simo vartioi rannalla ja Iiris touhotti menemään omiaan.

Elokuun 14. on meillä aina juhlapäivä; Taikan synttärit! Ikää on kertynyt jo seitsemän vuotta. Oon saanut kunnian kokea Taikan kanssa ihan huiman paljon. Vaikka kaikki kokemukset ei ole ollut toivottuja, niin jokainen on opettanut jotakin ja onneksi meidän yhteisellä matkalla on ollut myös paljon onnellisia tapahtumia. Toivottavasti saan pitää tämän pikkukoiran vielä monta vuotta <3 Leikkauksesta on pian kulunut vuosi ja Taika alkaa vihdoin ja viimein olla se sama leikkisä, iloinen ja utelias koira, kuin se oli ennen leikkaustakin.


Tänään oltiin taas Tiaran kanssa Elinan yksärillä treenaamassa. Listalla oli käännökset rytmittämällä ja puomi. Viime kisoissa nousi käännösten rytmitys - tai sen puute - esiin, kun Tiara veti mutkan suoraksi. Kun hypyt on vierekkäin, eikä siihen ole aikaa tehdä mitään tai kun esimerkiksi vastakäännös kääntäisi liikaa, niin oli aika alkaa treenaamaan rytmitystä. Yllätyin, kuinka helposti se meni itselläni jakeluun miten kuuluu tehdä ja oma ajoitus merkkauksessa oli kohdillaan alusta alkaen. Parasta oli huomata, että ihan oikeasti Tiara lukee mun ohjausta ja tekee työtä käskettyä kyeten jopa luopumaan palkastaan, kun se ohjataan ohi.

Tampereen kisoissa Tiara pysähtyi puomilla väärään kohtaan ja halusin tämän treeniin. Olen muutenkin ollut liikaa Tiaran tukena puomilla ja se näkyi jo heti ensimmäisellä toistolla. Aloin irtoamaan puomilta ja oma liike pysähtyi, niin Tiara pysähtyi alastulon yläosaan katsomaan minua. Koira syliin ja uusimaan. Uusinnalla Tiara pysähtyi askeleen päähän oikeasta paikasta, joten kävin näyttämässä sille alastulopaikan. Kolmannella kerralla tultiin päähän asti. Toisessa treenissä Tiara joutui tekemään itsenäisen puomin ja sama kaava toistui. Kun muistin kääntää oman rintamasuunnan ja ohjauksen kohti puomin alastuloa ja malttaa itse loppuun saakka, alkoi Tiaraltakin löytyä ajatus siitä mitä pitää tehdä. Kunhan muutaman viikon päästä seuran parempi puomi tuodaan kentältä hallille, päästään treenaamaan sitä ihan urakalla. 

Voitin Mustin ja Mirrin facebook-arvonnasta koirille uuden pedin! Finlaysonin koiratyyny oli Taikalle selkeästi mieluisa, koska se on viihtynyt siinä koko sen ajan, kun on huilannut.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kolmosluokkalaiset

Eilen oltiin Tampereella kisaamassa. Oli outoa lähteä lauantaina vasta iltapäivällä kisapaikalle ja ensimmäisen rataantutustumisen arvioitu alkamisaikakin oli vasta kuudelta. Kisapaikalla oltiin onneksi jonkin verran aikataulusta edellä. Startattiin omalla radallamme ensimmäisenä, joka on lähtöpaikkana ehdottomasti suosikkini. Ensimmäisenä startatessa ehtii tekemään omat rutiinit läpi rataantutustumisen jälkeen, mutta ei ehdi liikaa miettimään tai katsomaan muiden suorituksia.

Jaksan aina vaan hehkuttaa, mutta Tiaran lähdöt on niiin hyvät! Sen kanssa ei ole kertaakaan (*kopkop*) tarvinnut neuvotella siitä pysytäänkö lähdössä vai ei, vaan se malttaa tosi hienosti istua paikallaan ja odottaa lupaa. Keinu vaatii lisää treeniä, että se saadaan nopeammaksi, mutta sitä ei olla muutenkaan treenattu pitkään aikaan, vain kisoissa suoritettu, joten siihen nähden se on ihan hyvällä mallilla. Keinun jälkeinen elämä meni vähän penkin alle, kun lähetin Tiaran eteen ohjauksella, vaikka tarkoitus oli kääntyä. Hups. Näitä sattuu. A toimii tosi hienosti nyt. Tiara kestää paljon enemmän mun aiheuttamaa häiriötä kuin aiemmin ja treeneissä ollaan siinä edistytty hyvää vauhtia ja se näkyy myös kisaradoilla. Puomin alastulolla se jätti viimeisen askeleen ottamatta, mutta siinäkin oikea paikka vahvistuu, kun päästään treenaamaan puomia. Kepeillä muistin antaa tilaa, jes!

Tällä radalla irtosi voittonolla ja näin ollen me saatiin menolippu kolmosiin. Ensi viikonloppuna siis kisataan kolmosissa, hui kuinka jännää! :)

torstai 10. elokuuta 2017

Kisakuu

Heinäkuu oli meillä hyvin työ- ja agilitypainotteinen. Tiaran kanssa ollaan käyty kolmet kisat viimeisen kuukauden sisällä ja lauantaina on taas seuraavat. Tampereella kisattiin 19. päivä kahden agiradan verran. Ensimmäiseltä radalta tehtiin vitonen keppien sisäänmenon kohdalta. Videolta huomaa, että mulla oli taas kiire kepeille, vaikka olisi pitänyt antaa Tiaran hakea ne itse. Sillä me kuitenkin päästiin palkinnoille tullen kolmansiksi. Toisella radalla tein pienen päänkäännön, johon Tiara reagoi ohittamalla hypyn ja pujahtamalla putkeen. Virheen jälkeen oma ohjaus alkoi kärsiä ja sen myötä myös Tiara meni hämilleen, eikä loppurata sujunut kovin hyvin. Tiara liikkui molemmilla radoilla hieman tahmeasti, mutta syy lienee siinä, että me kisataan ja treenataan lähes vallan tekonurmella ja hiekkakentällä tulee harvoin käytyä.



Saman viikon lauantaina oltiin Raumalla Agipitsissä. Raumalla kisat sujuu tunnetusti aina hyvin ja niin myös tällä kertaa. Ensimmäiseltä radalta tehtiin vitonen minun typerän ja nolon virheen johdosta. Käänsin tuttuun tapaan takapuoleni koiralle ja Tiara tuli muurilta ohi. Vitosella tultiin toiseksi. Toisella radalla tehtiin LUVA-nolla, joka oli nyt toinen laatuaan. Nollalla irtosi myös kirkkaasti voitto, toiseksi tulleen tulos oli 12 ja sadasosia päälle. Moni mutisi kyseisen radan olleen hankala, sen tuomaroi Stefanie Semkat, mutta minusta rata oli todella kiva ja kerrankin radalla oli tekemistä. Takaakiertoja riitti ja ne on aina ollut mun koirien vahvuuksia.


Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna käytiin vielä Tampereella kisaamassa. Nyt, kun viimeinen nolla uupuu ja Tampereella tiesin, että nollan tekemällä voitetaan varmasti, vaikka muutkin tekisi nollan, niin paineet kasvoivat liian suuriksi ja tein molemmilla radoilla tyhmiä virheitä. Ensimmäisellä radalla en kertonut Tiaralle laukanvaihtoa ja näin ollen se ohitti putken ja toisella radalla lähetin sen hakemaan pimeää putkikulmaa, koska en luottanut koiraan tarpeeksi. Molemmat virheet poikivat vasta vitosen, mutta myöhemmin radan aikana sain kyllä hankittua sen hylynkin.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Paluu tauolta

Viime viikolla Tiaralle iski vatsatauti. Se aloitti torstai-perjantai välisenä yönä ripuloimisen, jota jatkui sunnuntaihin saakka. Taika selvisi parilla oksennuksella. Tiara oli koko ajan oma reipas itsensä ja juotin sitä säännöllisesti pieniä määriä. Muutamassa päivässä saatiin vatsa taas kuntoon. Nyt on ollut kuulemma tällä seudulla ärhäkkää vatsatautia liikkeellä, mutta koska Taika ei varsinaisesti missään vaiheessa sairastunut, en pidä mahdottomana sitä, että Tiara olisi syönyt jotain kadunvarrelta tai pellolta.

Tiaran treenitauko on ohitse ja viime viikon keskiviikkona palattiin taas treenien pariin. Tein maajoukkuekarsintojen finaalirataa silmällä pitäen hallille mahtuvan radan ja koska tila oli hyvin rajallinen, päätin lisätä keppien lähettyville vielä putken, johon tosin ei tainnut mennä kuin kerran tai pari koirat.
























Aloitettiin Tiaran kanssa treeni lyhyellä keppitreenillä kokeillakseni millä mallilla meillä on takaaleikkaus kepeillä. Ohjasin kepeille avokulmasta, leikkasin takana ja irtosin sivuttain. Viimeksi kun treenattiin samaa, Tiara ei kestänyt sitä yhtään ja oma kärsivällisyys oli koetuksella. Tauko teki hyvää ja nyt ohjaukset meni ihan nappiin.

Tiaran puomi toimi ihan huisin hienosti, eikä edellisten treenien sähläyksestä ollut tietoakaan. Tuli heti alkuradasta huikea fiilis, kun puomi meni hyvällä vauhdilla ja pysähdys tuli oikeaan kohtaan. Puomin jälkeen yritin lähteä hypyltä ajoissa liikkeelle tarkoituksena tehdä suoralla putkella pakkovalssi. Yritys päättyi siihen, että Tiara oli mun rinnallani nopeammin kuin kuvittelin ja sain sen jotenkin menemään putkeen. Vaikka putkijarru oli puutteellinen, niin Tiara kääntyi hyvin ja haki hienosti kepeille. Kepeiltä olin tekemässä poispäinkäännöksen putkelle, mutta oma ajoitus epäonnistui. Toisella yrityksellä kokeilin lähettämistä putkelle ja se toimi paremmin, ehdin itse hyvin alta pois ja Tiara sai tilaa hakea kepeille. Poispäinkäännöskin saatiin toimimaan, vaikka matkaa oli putkelle ja Taika olisi hakenut ensimmäisen silmään osuneen hypyn, Tiara etsi kiltisti oikeaa estettä.

10-putken jälkeen pääsin taas kokeilemaan Tiaran kääntymistä, kun lähetin sen takaakierrolle 12-hypyllä. Oon niin ylpeä sen käännöksistä! Täytyy yrittää vahvistaa niitä mahdollisimman paljon, että ne myös pysyy hyvinä. Suoran putken jälkeen ehdin tekemään persjätön ja ohjaamaan muurin kuten halusinkin. Loppurata meni helpon tuntuisesti ja olin omiin ohjausvalintoihin tyytyväinen. Mitään ei tarvinnut hinkata montaa kertaa ja Tiara kulki kivasti.

Eräs koulutettavani sanoi, että tuolla keskellä (esteet 10-14) tapahtui jotain tosi hienoa ja pakko myöntää, että se myös tuntui tosi hyvältä. Luottamus Tiaraa kohtaan on vahvistunut ja vahvistuu koko ajan lisää. Me aletaan hiljalleen lähestyä tavoitetta tehdä sellaista agilityä kuin halutaan, ei sellaista mitä uskalletaan. Liikuin rohkeasti ja muistin pitää katseen koirassa.

Sunnuntaina käytiin Tiaran ja Taikan kanssa kentällä. Tiara pääsi treenaamaan juoksu-A:ta ja kaikki osumat olikin tosi hyviä, vaikka pohjalla oli taukoa. Taika pääsi tekemään muutaman kerran putkia ja se oli niin onnessaan ♥ Lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä Tiara kävi pulahtamassa ojassa viilentymässä ja leikkimässä, täytyisi sen kanssa mennä uimaan.


























Eilen oltiin Ylöjärven koirakerhon iltakisoissa kisaamassa pari agirataa. Keli oli kehno, vettä tuli taivaan täydeltä ja lietolaisten ja temperelaisten kisahalleihin tottuneena vähän järkytyin hallista. Ensimmäinen rata meni vähän penkin alle. Tiara tuli puomilta läpi ja oma kilpailuhenki heräsi taas eloon, enkä lopettanut siihen, vaan jatkoin rataa. Koiran korvat oli hukassa ja se sooloili omiaan, eikä lähtenyt ohjauksiin. Tuntui, kuin olisin ohjannut täysin vierasta koiraa. Jälkeenpäin katsoin videolta muun muassa sen, että olin tehnyt persjätön hyvällä ajoituksella, mutta Tiara meni siitä huolimatta väärälle puolelle. Se pääasiassa keskittyi rähisemään mulle. Lopulta tehtiin kolmesti keinu, koska neiti lähti kahdella ensimmäisellä kerralla luvatta keinulta, ja pysähtyi vasta odota -käskyllä kolmannella kertaa, lopetin radan siihen.

Toinen rata meni jo paremmin. Radalle lähdettiin sillä asenteella, että mennään tekemään hyvät kontaktit ja ne myös tehtiin. Kepeillä Tiara jätti viimeiset välit pujottelematta, siitä tuli vitonen. Itse virhe harmitti, mutta toisaalta se tuli tarpeeseen, koska ilman virhettä en ehkä olisi malttanut vaatia kontakteja kunnolla. A oli kuin oppikirjoista. Osasin rytmittää sen hyvin ja Tiara otti osuman keskelle kontaktipintaa. Keinu meni hienosti ja puomi toimi täydellisesti. Kivi vierähti sydämeltä, mutta me ollaan edelleen kakkosissa ja se sotkee taas kisasuunnitelmia, mutta kaikki aikanaan :)


Simo ♥