lauantai 27. toukokuuta 2017

Ajatuksia ja oivalluksia

Toukokuu alkaa olla ohi ja kalenterin merkinnät alkavat vähentyä, näin ollen siis koirajutuillekin jää enemmän aikaa. Työharjoittelu on loppupalautetta ja tehtävänpalautusta vaille valmis ja maanantaina alkaakin loma. Ilmat ovat olleet kohdillaan, ei liian kuuma, mutta ei kylmäkään. Tuntuu, että joka päivä on aurinkoista ja luonto on herännyt. Itselläkin on enemmän energiaa ja viihdyn paremmin ulkona nyt, kun kaikkialla on vihreää.


Iiris täytti kaksi viikkoa sitten 12. Se kävi hammaskiven poistoa varten eläinlääkärissä terveystarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa. Veriarvotkin olivat hiutaleiden alhaista määrää lukuunottamatta kunnossa. Hammaskiven poiston yhteydessä löytyi yksi katkennut hammas, joka poistettiin.

Kaivoin arkistoista vanhan kuvan, kun uudet kuvat on kaikki talvisia.


























Äitienpäivänä käytiin Tiaran kanssa Eurassa ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli Esko Nummijärvi ja tuloksena odotetusti EH. Näkisittepä sen turkin - tai sen puuttumisen... Ei ole kauaa, kun päivittelin, ettei Tiaralta ole vuoden iässä lähtenyt kunnolla karva toisin kuin Taikalla aikanaan. No, nyt se sitten lähti. Jatkossa kaikki Tiaran arvostelut on nähtävillä sen omilla sivuilla.
"Rotutyyppi erinomainen. Niukassa karvassa kilpaileva narttu, jolla oikean muotoinen pää. Kookkaat korvat. Hyvä selkä, häntä, rinta ja raajat. Lyhyt karvapeite. Esiintyy ja esitetään erittäin hyvin."

























Viikko sitten oltiin Tiaran kanssa Leinosen Janitan yksärillä, joka tulikin tarpeeseen. Treenattavaa on hirmuisesti. Puomilla Tiaraa alkuun jännitti. Ei olla aiemmin päästy kokeilemaan vierasta puomia ja ero seuran puomiin on selkeä. Vauhti kuitenkin löytyi nopeasti. Osan alastuloista Tiara teki hyvin, osa taas jäi "askeleen päähän". Tähän lähdetään pureutumaan sillä, että minä korjaan Tiaran paikkaa, ei Tiara itse. Puomin jälkeen oli hypyllä putkiansa; hypyllä koira näkee väärän putken ja sinne Tiarakin sujahti muutamaan otteeseen, koska en katsonut katsooko Tiara minuun vai väärään putkeen. Kutsulla tultiin heti oikeaan putkeen, vielä kun muistaisi olla olettamatta, että kyllä se sieltä tulee, kun minäkin menen.

Mulla on yksi iso ongelma se, että en osaa luottaa Tiaraan tarpeeksi. Tiedän teoriassa, että se osaa ja irtoaa, mutta ohjaan sitä kuin se ei osaisi mitään. Jos en koskaan poistu mukavuusalueelta, en koskaan opi luottamaan Tiaraan, koska en anna sille mahdollisuutta näyttää osaamistaan. Niinpä poistuin mukavuusalueelta ja aloin lähettää sitä esteille ja liikkumaan itse. Tiarassa huomasi selkeän muutoksen siihen, kun uskalsin itse edetä; laukka piteni ja vauhti kasvoi. Janita kysyikin multa, että miksi en tee sellaista agilityä mitä tykkään itsekin katsoa. Oli aika silmiä avaavaa kuulla se kysymys, koska sen myötä olen itse ajatellut ja analysoinut paljon enemmän omaa ohjaustani ja omia valintojani. Siinä on siis meille tavoite - tehdä sellaista agilityä mitä voin katsoa ihaillen. Omakin varmuus alkoi löytyä ja lopulta luotin jo siihenkin, että koira osaa itse numerot - unohdin ohjata. Nyt yritän pitää mielessäni sen, että jokainen este tulisi ohjata kuin se olisi lähtö ja miettiä missä kohdassa minä haluan olla ja ennen kaikkea olla siellä.

Kepeillä me ollaan tehty virheitä tähän asti tasan yhdestä syystä: minä katson estettä, joten koiran on pakko katsoa minua. Se katse tulee selkärangasta ja nyt sinne pitäisi saada iskostettua se, että katse on koirassa, jotta koira voi katsoa esteitä. Tiara ei tee ainuttakaan virhettä aloituksessa, jos mun katseeni on siinä. Toinen kohta, missä meillä voi tulla virheitä, on viimeiset välit. Ajaudun jatkuvasti liian lähelle keppejä ja käännän Tiaralle selkäni. Nyt opettelen siis tilan antamista ja sitä, että rintakehä on se, joka avataan koiralle.

Keinulla me taas vähän pohdiskellaan. Se vaatii hurjasti lisää vahvistamista, koska Tiara hidastelee. Hidastelu on alkanut pitkän keinu-tauon jälkeen ja nyt siihen aletaan puuttua tiukemmin. Ajattelin seuraavaksi kokeilla alustan kiinnitystä keinuun, jos se toisi lisää vauhtia ja rohkeutta. A oli meidän treenejä nähden huonossa kohdassa. Ainoa este mitä sen edessä oli, oli kepit ja nekin oli 7-8 metrin päässä. Kokeiltiin joka tapauksessa A:ta alastulolta, koska Janita halusi nähdä miltä se näyttää. Aloitettiin kontaktin yläpuolelta ja edettiin kolmella toistolla harjalle. Joka kerta Tiara teki upean juoksarin ja saikin kehuja siitä. Sillä on kivasti ajatus alas ja sille on selkeetä mitä tehdään.

Tiara kääntyy tosi kivasti ja kulkee hyvällä vauhdilla eteenpäin. Mun on vaikeaa muistaa se, että katse pysyy koirassa myös kepeillä ja putkilla, eikä suinkaan hakeudu sinne esteiden suuntaan. Sillon me tehdään ihan törkeen hienoa rataa ja Tiara toimii täydellisesti.


Torstaina oltiin Tiaran kanssa Päivi Saarilahden rauhoittumiskoulutuksessa. Meidän elämä on ollut todella hektistä ja aina mennään jonnekin ja tehdään jotakin. Tiara on aina valmiina tekemään jotain ja nyt koin ajankohtaiseksi alkaa opettelemaan ihan kunnolla myös sitä tekemättömyyttä. Se pystyy nukkumaan esimerkiksi näyttelyissä, kun taas agilityhallilla se ei mene edes makuulle oma-aloitteisesti. Pääsääntöisesti me mennään hallille, käydään lämppäämässä, treenataan, jäähdytellään ja lähdetään pois. Oppiiko koira jossain kohtaa siihen, että siellä voi myös esimerkiksi huilata? Ei. Sitä me lähdetään opettelemaan.

Alkuun tehdään harjoitusta kotona, sieltä siirrytään lenkille ja pikku hiljaa myös hallille. Harjoitus tekee myös mulle hyvää, koska opettelen itsekin edelleen rauhoittumista ja rentoutumista. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen me ollaan lähdetty lenkille ilman, että Tiara on härppinyt Taikaa kertaakaan, enkä minä ole menettänyt hermojani. Eron huomaa heti, kun lenkille lähdetään kiireellä ilman harjoitusta: Tiara alkaa nostamaan kierroksia jo ovella. Pitäisi oppia varaamaan se 15-30 minuuttia ylimääräistä aina ennen lähtöä. Pitkä matka on kuljettavana, mutta heti näkyvät muutokset on mulle kaikkein paras motivaattori.






















Agilityä ollaan toki käyty näiden muutaman viikon aikana tekemässä yksärinkin lisäksi. Pääpaino on A:ssa, mukaan otetaan alkutreenistä aina puomia ja keinua. Nyt pitäisi alkaa tekemään taas enemmän ratoja, koska ensimmäiset kisat lähestyy. Hyppykorkeus on tällä hetkellä 35 cm, tarkoitus olisi nostaa se jossain vaiheessa 40 cm:n. Kisoissa se sitten lopulta selviää, että onko Tiara mini vai medi, mutta oma mittaustulos kallistaa sen verran vahvasti medin suuntaan, että alettiin treenata medejä varten.

Tiara sai omat pelastusliivit. Se on rakastunut vedessä läträämiseen ja uimiseen, mutta omistajan mielenterveys ei kestä ajatusta siitä, että se saisi olla ilman pelastusliivejä vapaana rannalla. Tiaralla, kuten myös Taikalla nuorempana, on vielä huono uintitekniikka; sen takapää laskee ja etupää räpiköi. Taika oppi oikean tekniikan parissa kesässä ilman pelastusliivejä, mutta erona Tiaraan on se, että Taika meni veteen lelun perässä, haki lelun ja ui rantaan. Tiara menee veteen vain, koska se on niin sairaan siistiä. Hän saa siis jatkossa ulkoilla rannalla vapaana pelastusliiveissä omistajan mielenrauhan säilyttämiseksi. Vielä kun päästäisiin rannalle saakka.

Pelastusliivien kylkeen piti tietysti hankkia vesilelu.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Koiramainen kevät

Meidän edellisistä agilitytreeneistä on jo kaksi ja puoli viikkoa! Voitteko kuvitella... Niistä on vain hämärä muistikuva, jos oikein muistan, niin treenailtiin kepeille päällejuoksua ja kokeiltiin puomia muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla Tiara pysähtyi nätisti puomille, mutta seuraavilla kerroilla tultiin vauhdilla läpi. Syyn tälle huomasin, kun lähdin suutuspäissäni lenkille kesken treenin. Pallo oli palkkana liian kiihdyttävä, eikä teinikoira malttanut pitää itseään kurissa. Oma turhautuminen lisäsi Tiaran turhautumista ja soppa oli valmis. Lenkki on mulle paras tapa nollata ja miettiä mistä asiat johtuvat. Lenkin jälkeen saatiin puomista taas toimiva. Suoraan puomilta mentiin treenaamaan A:ta. Edistystä saatiin siihen pisteeseen, että 4,5 m päässä oleva putki ei vaikuta negatiivisesti Tiaran suoritukseen.

Viime viikolla Taika kävi eläinlääkärissä. Otetiin virtsakontrolli ja ultrattiin uusiksi. Kummassakaan ei ollut mitään sanomista. Samalla tutkailtiin Taikan oikeaa etusta, jota se alkoi ontumaan. Ensimmäinen ontuminen on tapahtunut viime syksynä, kun odotettiin polvileikkaukseen pääsyä. Tällöin asia kuitattiin ristiinontumisella. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia, kunnes kuutisen viikkoa sitten alkoi portaita alas tullessaan, sepelille tultuaan ontumaan. Kävin jalan läpi ja jalasta irrottaessani loppui ontuminen siihen. En sulkenut pois mahdollisuutta siihen, että tassussa olisi ollut tai tassuun olisi pistänyt kivi. Kaksi viikkoa sitten Taika tuli alas rappusia vanhempieni luona. Alas päästyään taas sama oej. ilmaan. Tällä kertaa ontuminen kesti useamman tunnin, kunnes taas palautui. Hämmentävää, että Taika joka päivä hyppii ja juoksee, eikä ontumista ole kuin joskus ja jouluna. Jalka tutkittiin käsin ja eläinlääkärin mielestä asiaa seuraillaan. Jos alkaa uudelleen, niin aletaan tutkia tarkemmin, koska ontumista on nyt ollut seitsemän kuukauden aikana sen kolme kertaa ja hyvin pieniä pätkiä. Nyt lisäsin Taikan ruokavalioon uudelleen nivelravinteen.

Kalenteri on alkanut täyttyä hyvää vauhtia. Huomaa, että kevät on saapunut :)

Vappuna olimme Tiaran kanssa näyttelyssä Sastamalassa. Vähän jännitti, kun edellisestä näyttelystä oli vierähtänyt jo liki vuosi, enkä tykkää match show'sta. En voi sietää sitä, että vieras koira tunkee iholle, jonka johdosta en käytä enää omiani mätsäreissä. Siihenhän se on tarkoitettu - harjoitteluun - mutta jostain syystä meidän vieressämme on joka kerta kehässä joku, joka ei ole omistajansa hallinnassa. Siispä olen päättänyt, että me käydään näyttelyissä se mitä käydään ja luotan siihen, että Tiara osaa olla fiksusti ihan ilman treeniä.

Näyttely järjestettiin Häijään Nesteellä. Näyttelypaikalla oli hyvin tilaa, vaikka ihmisiä ja koiria oli yllättävän paljon. Kehä oli ihan hyvän kokoinen pienelle koiralle. Ennen kehää hengailimme Tiaran kanssa näyttelyalueella ja harjoittelimme hieman seisomista ja ravia. Olen tyytyväinen Tiaran kehäkäytökseen. Se ravasi nätisti ja vähäisestä treenistä huolimatta jaksoi seistä paikallaan tarjoamatta muita temppuja. Pitäisi ehkä siitä tehdä kiva temppu, nyt se on lähinnä sellainen, että Tiara lähtee seisoma-asennosta tarjoamaan eri temppuja... Pöydälläkin oltiin nätisti, vaikka koko pöytää ei ole tainnut nähdäkään viime heinäkuun jälkeen. Tiara antoi tuomarin kopeloida itsensä läpi ja tarkastaa hampaat, vaikka yllätysyllätys sitäkään ei ole kukaan vieras tehnyt aikoihin. Jos en muuta ole koirilleni onnistunut opettamaan, niin ainakin sen, että vieraskin ihminen saa niitä veulata miten haluaa. On ollut helppoa viedä koira esimerkiksi näyttelyyn, hierojalle tai eläinlääkäriin, kun tiedät, ettei tarvitse miettiä antaako se vieraan ihmisen pidellä tai miten se reagoi mihinkin asiaan.

NUO ERI NUK1 SA
"Hyvät mittasuhteet. Sopiva koko. Hyvä pää. Vahva selkä. Kaunis häntä. Varma-asentoiset takaraajat. Oikeanlaatuinen karvapeite. Liikkuu hyvin."
Tuomari: Jukka Kuusisto

Näyttelykuvat © Eveliina Nokelainen
























Keskiviikkona oli Anne Talvitien mentaalivalmennus -luneto Porissa, johon osallistuin. Luento oli varsin mielenkiintoinen ja sain sieltä taas uutta näkemystä asioihin. "Muutama" A4 tulikin tekstiä täyteen ja voi olla, että jossain kohtaa koostan niistä oman postauksenkin paremmalla ajalla. Ehkä se on mun kesäprojektini; saada kirjoitettua aiheesta jäsennelty postaus, koska tällä hetkellä mun muistiinpanot on yksi iso ja suttuinen sekamelska.

Perjantaina käytiin Taikan ja Tiaran kanssa Kallossa. Kaverini laittoi viestiä, että lähdetään koirien kanssa koirarannalle, mutta koska rannalla oli tunkua, päädyimme Kalloon lenkkeilemään. Kiertelimme metsikössä ja rannalla, rannassa Tiara ja Ettan-cockeri pääsivät uimaan. Tiara on innoissaan päästessään veden ääreen. Se haluaisi vain läträtä vedessä ja suunta on joka kerta veteen, kun sitä jossain näkyy. Uintitekniikka ei ole vielä kehittynyt, Taikalla se kehittyi yhden kesän aikana ja uintimäärät olivat mitättömiä, joten uskon, että Tiarallakin tekniikka kehittyy oikeanlaiseksi hiljalleen. Mielessä on käynyt myös pelastusliivien osto, mutta katsotaan...






































Tänään käytiin treenaamassa A:ta liian pitkän tauon jälkeen. Aloitettiin treeni laittamalla putki n. viiden metrin päähän A:sta. Sen mitä näin, niin pääasiassa osumat olivat hyviä, mutta mukana oli myös tulkinnanvaraisia osumia. Kuvasin koko treenin videolle, katkaistessani videon vielä katsoin, että yli kahdeksan minuuttia oli kuvannut ja ladatessani sen koneelle ei video toiminutkaan. Video ei toiminut myöskään puhelimessa ja käynnistettyäni puhelimen uudelleen, se haihtui kuin tuhka tuuleen. Vähän laittoi ärsyttämään, nyt en näe suorituksia, enkä voi saada mitään vinkkejä ja neuvoja treeniin. Argh... Lopuksi siirsin putken parin metrin päähän A:sta ja otin pari toistoa, jotta lopettaisimme suorituksen varmaan onnistumiseen. :)

Eka agilitykuva Tiarasta ♥

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Tunnelma katossa

Keskiviikkona olin työpäivän jälkeen niin uuvuksissa, että päätin jättää kuluneelta viikolta ohjatut treenit väliin. Niinpä torstaiaamuna hyppäsin aikaisin ylös ja lähdin Taikan ja Tiaran kanssa hallille. Käytiin yhdistetyllä aamu- ja lämmittelylenkillä ja mentiin Tiaran kanssa treenaamaan. Tehtiin ensin keppejä pariin kertaan, jonka jälkeen jatkettiin A:n parissa. Putki pidettiin edelleen lähellä A:ta, mutta tällä kertaa otettiin vauhtia. Tehtiin ennen A:ta siis 2-5 esteen ratapätkiä ja A:n jälkeen putki. Tiara tulee mielestäni ihan hyvällä laukalla esteen ja kestää mun liikettä ja vaihtelevia sijainteja. Osumat on joka kerta puhtaita. Testailtiin vielä pariin kertaan keppejä, ne sujuu nyt ilman viimeistäkin verkonpalaa! Lopuksi Tiara sai leikkiä pallonsa kanssa ja minä tein Sporttitassun fysiikkatreenin. Juoksutreenissä Tiara toimi tsempparina juosten mun mukana pallo suussa.


Kotona ollaan taas kaivettu tasapainotyyny vaatehuoneesta esiin ja alettu treenaamaan sen kanssa niin koiria, kuin omistajaakin. Seuraavaksi pitäisi ottaa taas pallo käyttöön ja alkaa sen kanssa jumppaamaan. Taikalla on ihan huippuhyvä tasapaino ja se taiteileekin pallolla vaikka mitä, mutta Tiara kaipaa lisää kehonhallintaharjoittelua.

Eilen oltiin taas treenaamassa A:ta. Sonia tuli meitä kouluttamaan asiassa eteenpäin ja treenin jälkeen fiilis olikin ihan loistava. Saatiin hyviä eväitä seuraaviin treeneihin ja neuvoja miten edetä jatkossa. A:n jälkeistä putkea saatiin siirrettyä jo neljään metriin ja ennen A:ta alettiin tekemään mm. valsseja, ettei aina tultaisi täysillä A:lle. Kokeiltiin myös lisätä putken sijaan A:n jälkeen hyppy, mutta se oli vielä toistaiseksi liian haastava. Nyt jatketaan A - putki -treeniä ja aletaan lisäksi treenaamaan myös hyppyä A:n jälkeen. Tästä tulee niiin hyvä!

Tiaran kanssa aletaan ottamaan pientä kuntokuuria sekä koiralle, että omistajalle. Pääpaino on tietysti koirassa - missäs muussakaan - jotta saadaan rakennettua parempi lihaksisto Tiaralle. Se on tällä hetkellä ihan hyvässä kunnossa, mutta ei riittävän hyvässä. Se jaksaa hyvin treenata, mutta sille halutaan lisää voimaa, jotta saadaan optimaalinen suoritus A:lle. Seuraavaksi siis alkaa treenisuunnitelman teko.

Laitoin tänään aamulla kaksi näyttelyilmoittautumista ensi kuun ryhmänäyttelyihin Sastamalaan ja Euraan. Meidät voi siis nähdä siellä, kun poistutaan mukavuusalueelta ja mennään näyttelykehään pyörähtämään. Nyt, kun ei kisata agilityssä, on pakko päästä edes johonkin "kilpailuihin".

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Terveyden huoltoa ja treenejä

Viime kuun lopulla käytiin Raumalla fyssarilla molempien koirien kanssa. Tiara oli hyvässä kunnossa, mutta Taikassa riitti työtä. Yksi iso syy Taikan jumittajana on varmasti Tiara, joka ei kovin koreasti toisia kohtele. Sen mielestä on ihan okei juosta täysillä toista päin ja huutaa päälle. Minun lähellä se ei sitä tee, kun tietää ettei ole luvallista, mutta riemu repeää, kun mennään kauemmas minusta. Taika on sisäistänyt hyvin varo -käskyn, joka tarkoittaa hullua ruskeaa pikakiituria ja Taika väistää alta pois tai antaa hammasta. Huoh...























Viime viikolla aloitin Sporttitassun etäfysiikkavalmennuksen. Ensimmäisen viikon treenit on tehty alkutesti mukaan lukien ja fiilis on hyvä. Tavoitteenani on valmennuksen kautta saada nopeutta ja parantaa liikkeelle lähtöjäni radalla. Lisäksi pyrin siihen, että sama touhu jatkuu vielä valmennuksen jälkeenkin rutiinina.

Tiistaina käytiin Taikan kanssa eläinlääkärissä Raumalla. Se on pariin otteeseen pissannut sisälle ja veden juonti on lisääntynyt selvästi. Taika tutkittiin ja ultrattiin, virtsatestikin otettiin. Ultrassa heräsi epäilys pienestä virtsakivestä, joka saattaa tulla pissan mukana pois. Juoksun vaiheeseen suhteutettuna munasarjat olivat isohkot. Taika sai parin viikon lääkekuurin ja viikko kuurin loppumisesta mennään kontrollikäynnille. Tällä hetkellä juominen ja siten myös virtsaaminen on vähentynyt kuurin ollessa puolessa välissä.

Olen pyrkinyt lähes päivittäin viemään koirat sellaisille alueille lenkille, jossa ne saavat juosta vapaina. Taika kulkee pääasiassa rauhassa, kuten aina, mutta villiintyy välillä spurttailemaan Tiaran kanssa. Tiara taas vetää oikeastaan koko ajan sata lasissa lukuunottamatta niitä aikoja, kun se tarkistaa Taikan ja mun sijainnin. Viime viikon aikana Tiara huomasi, että meidän perinteisen lenkkireitin varrella on ihana oja, jonne voi pulahtaa viilentymään ja leikkimään. No, siellä se nyt käy lähes joka kerta. Kerrankin mulla on koira, joka nauttii vedestä opettamatta - maltan tuskin odottaa lämpimiä päiviä, että päästään pulikoimaan! :)


Ollaan me Tiaran kanssa treenattukin totta kai. Pääasiassa treeni on painottunut keppeihin ja A:han, mutta välillä vähän jotain muutakin. Muun muassa viime keskiviikkona muisteltiin miten ohjausta seurataan. Hallilla oli rata, joka alkoi pitkällä suoralla. Suora koostui kahdesta hypystä ja okserista päättyen putkeen. Treenasin Tiaran kanssa tarkoituksella eteen lähetystä ensi alkuun niin, että se palkattiin putkeen menosta. Sen jälkeen lisäsin haastetta ottamalla hyppyjen jälkeen sivummalla olevan hypyn ennen putkea. Olin varma, että Tiara laittaa korvat kiinni ja sujahtaa putkeen, mutta riemukseni se tulikin todella hienosti ohjaukseen. Mahtavaa!

Tänään oltiin taas hallilla. Treenattiin ensin A:ta josta video alla. A:lle ollaan nyt lisätty putki A:n jälkeen. Ajatus on selkeästi alas ja tämän päivän treeniin olin valtavan tyytyväinen. Juoksaritreenin lisäksi tehtiin pariin otteeseen kepit ilman viimeistäkään verkkoa ja molemmilla kerroilla kepit meni nappiin! Päätin myös vihdoin alkaa opettamaan rengasta kunnolla, joten sen kanssa tehtiin tarjoamista, jonka jälkeen alettiin yhdistämään vauhtia mukaan. Lopulta tehtiin muutaman esteen rataa niin, että rengasta tuli treenattua molemmista suunnista.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Ratatreeniä

Meidän blogi on tällä hetkellä yhtä agilityä, kun kurakelit ei houkuta lähtemään kotikulmia pidemmälle ja kamera unohtuu jatkuvasti matkasta. Arki on pitkälti sitä, että aamulenkin jälkeen lähden kouluun tai muihin menoihin, käyn kotona ja lähden uudelleen kouluun. Kotona pakerran koulutehtäviä tai luen tenttiin - tai katson Netflixiä, treenaan koiria ja lenkkeillen paetakseni koulua. Kuluvan viikon jälkeen tahti rauhoittuu pariksi viikoksi, jonka jälkeen aloitan työharjoittelun ja taas mennään.

Tiaran kanssa käytiin viikko sitten sunnuntaina treenaamassa itsekseen A:ta, vaikka päätin, etten enää käy yksin treenaamassa sitä palkkauksen vuoksi. Poikkeus johtui siitä, etten saanut koko viikonlopun aikana aikaiseksi lähteä hallille treenaamaan, mutta sunnuntai-iltana päätin, että nyt on pakko. Lenkkeiltiin hallille, tehtiin pari toistoa ja lähdettiin kotiin.

Maanantaina päästiin pitkästä aikaa Elina Rajalan oppiin, kun treenikaveri laittoi viestiä, että menenkö hänen paikalleen Tiaran kanssa. Ensin meinasin kieltäytyä, koska vietin sitä ennen 12 tunnin päivän koululla, mutta jostain löytyi vielä energiaa treenaamiseen. Radalla oli sopivasti haastetta ja Tiaran kanssa jumitettiinkin kolmosella hyvä tovi. Tiaralla on hyvä estefokus, joka kostautui. Kuten Elinakin sanoi, me ei tehdä mitään nopealla koiralla, jos se ei kuuntele. Tiaran kanssa saakin siis alkaa treenaamaan ansaesteitä - erityisesti putkea. Lopulta putkelle laitettiin verkko ja kerrasta se jo muistikin, että mun ohjaus on se, jota seurataan. Treeni oli loppujen lopuksi tosi hyvä ja olin siihen tyytyväinen alusta huolimatta.

Keskiviikon treeneissä tehtiin samaa rataa ja tällä kertaa päästiin tekemään koko rataa. Alussa Tiara valitsi putken - taas, mutta videolta katsoessani oma ohjaukseni on kehno. Toisella yrittämällä Taira tuli hyvin ohjaukseen, mutta jäin itse tuijottamaan koiraa koska luottamus ei ollut kohdillaan ja jäin hypyn väärälle puolelle. Keinu vaatisi taas hiomista, se on hidastunut keinutauon aikana, mutta siihen paneudutaan sitten aikanaan tarkemmin.

Oma ahneus nousi taas pintaan, enkä huomioinut radalla olevaa rengasta. Tiara on sen pari kertaa rengasta tehnyt, eikä se ole ollut radalla mukana. Olisikin siis korkea aika oikeasti opettaa koiralle se rengas, eikä odossaa koska tapahtuu ihme... Saatiin lopulta ihan hyvä rengastreenikin aikaan ja päästiin vielä rataakin jatkamaan. Omat ohjaukset olivat kehnoja ja Tiara reagoi huonoihin ohjauksiin joko lukitsemalla vääriä esteitä tai pysähtymällä. Lisää ratatreeniä vaan, hyvä tästä tulee.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Edistysaskelia

Kuun alkupuolella oltiin puolittamassa Elina Jänesniemen yksäriä seurakaverin kanssa. Tiara pääsi ensimmäistä kertaa sitten alkeiskurssin vieraaseen halliin treenaamaan. Pohja oli hieman erilainen, kuin mihin ollaan totuttu ja siinä vaiheessa, kun Tiara laski kuononsa maahan, olin varma, että me tultiin tänne vaan haistelemaan. Haistelut loppui kuitenkin siihen, kun Tiara pääsi radalle ja oli kiva huomata, ettei Tiara välitä vieraasta hallista. Tehtiin pientä radanpätkää ja tuli taas pitkästä aikaa sellainen olo, että mähän liikun ja ohjaan ihan oikeasti, eikä meno tuntunut yhtään kankealta. Yksi ilonaihe oli myös se, että kaikki 30 cm rimat pysyi hienosti ylhäällä eipä niitä silti ole aiemminkaan pudoteltu, on vaan niin vähän tehty niillä ja vauhti oli kohdillaan.

Kotiläksyjä tarttui mukaan aimoannos. Sylkkäri on ollut vähäisellä käytöllä ja sen tekeminen s-linjalla oli minulle vaikeaa. Tiara lähti hienosti ohjaukseen, kun vain oma ohjaus oli oikeanlainen - sehän se haaste taas olikin... Lisäksi treenilistalle tuli myös hyppyjen vaikeammat kulmat. Kepeillä häivytellään nyt viimeistä verkkoa leikkaamalla verkosta aina vähän pois.



Viime aikoina ollaan treenailtu juoksu-A:ta eteenpäin ja kohta saiskin alkaa lisäämään perään putkea, kun vaan oma rohkeus riittää. Tiara tekee A:n hyvällä laukalla ja oikealla palkkauksella osumat on varmoja. Kepeillä ollaan häivytelty viimeistä verkkoa ja sitä on jäljellä suunnilleen 20 cm. Joka treenin jälkeen leikkaan siitä kaistaleen pois. Kepit on tosi hyvällä mallilla ja erilaiset ohjaukset onnistuu hienosti. Keskiviikkona tehtiin kepeille muun muassa persjättöjä ja päällejuoksuja ja molemmat meni ihan nappiin,.

Kisaikäkin on tullut täyteen. Pitkitän nyt vielä hetken sitä mittausta, jos vaikka karvanlähdön jälkeen mittaisi... Kuitenkin A on vielä kesken ja kontaktierottelutreeni edessä, joten en pidä mittauksenkaan kanssa kiirettä.

Kisakirjakin on jo hommattu, mittausmerkinnät vain uupuu :)

torstai 2. maaliskuuta 2017

Treeniä treenin perään

Puolitoista viikkoa sitten sunnuntaina facebook muistutti, että meillä oli viisi vuotta sitten Taikan kanssa ensimmäiset viralliset kisat. Oon oppinut Taikan kanssa ihan mielettömästi asioita ja kehittynyt sekä ohjaajana että ihmisenä. Töitä on saanut tehdä ihan tosissaan, mutta olen päässyt pessimistisyydestä irti, oppinut sanomaan ääneen vahvuuksiamme, alkanut arvostamaan enemmän itseäni ja uskomaan sekä omiin, että koiran kykyihin ja ymmärtämään eri seikkoja. Toivoisin, että mulla olisi kristallipallo, joka kertoisi, kestääkö Taikan jalka vielä agilityä. Taikan mielestä edelleen agilityhalli on ihan paras paikka, vaikka siellä saa enää hengailla. Eipä aikaakaan, kun Tiara on kisaiässä (yhdeksän päivää, hui!) ja päästään taas kisaradoille. Kisaamista ei kuitenkaan aloiteta heti, vaan vielä hieman opiskellaan...

Tiaran juoksu-A -projekti on edennyt hyvin. Viime viikon keskiviikkona oltiin treenaamassa ohjatusti ensimmäistä kertaa. Vihdoinkin! Tehtiin ensin radanpätkiä 30 cm:n rimoilla ensimmäistä kertaa. Tiarasta huomasi, että rimat oli korkeammalla kuin ennen, mutta kaikki pysyi ylhäällä ja vauhti oli ok. Treeni oli ihan hyvä ja Tiara pääsi ensimmäistä kertaa tekemään juoksariprojektin aikana myös puomia ja keinua. Molemmat sujui kuten aina ennenkin ja olenkin siihen kovin tyytyväinen! Oli ihan järkyttävää huomata, että olin aivan ruosteessa ohjauksen kanssa! Jo rataantutustumisessa tuntui, että olen rautakanki, joka ei taivu mihinkään. Radalla taas sooloilin omiani ja ohjasin toisinaan huonosti. Huh. No, eiköhän tämä tästä, kun aletaan taas tekemään enemmän ratatreeniä...

Ohjattujen treenien jälkeen jäätiin vielä kouluttajiemme Lenan ja Pasin kanssa treenaamaan A:ta. Jatkettiin samalla matalalla A:lla millä ollaan aloitettukin. Kertauksena aloitettiin harjalta ja jatkettiin koko A:han. Olin treeniin tyytyväinen, vaikka Tiaran laukka osuukin usein melko ylös kontaktipinnalla. Oletan, että tämä johtuu siitä, kun A on niin matalana.


Vielä muutama päivä sitten täällä näytti tältä, nyt joka paikassa on märkää ja lumet on sulaneet.















































Viime sunnuntaina käytiin treenaamassa taas A:ta hallilla. Tällä kertaa hieman nostettiin sitä ensialkuun. Aloitettiin taas harjalta, jonka jälkeen otettiin koko A:ta muutaman kerran. Olin kaikkiin muihin osumiin tyytyväinen, paitsi ensimmäiseen. Palkan sijainti ja liike vaikuttaa suuresti siihen, miten Tiara suorittaa A:n ja ensimmäisellä kerralla tulikin palkan kanssa moka. Loput osumat olivat hyviä. Madallettiin A takaisin siihen, mistä ollaan lähdetty ja otettiin sitä vielä pari kertaa. Video on hämärä ja kuvattu vain alastulolta, mutta osumat näkyy ihan hyvin.



Eilen oltiin jälleen treenaamassa ohjatusti. Aloitettiin tekemällä rataa. Rata oli kivan oloinen, mutta oma ohjaukseni on edelleen ihan kaoottista ja tahmeaa. Olen kokoajan myöhässä, haaveilen ja ajatus ei kulje järkevästi. Omaan suoritukseeni en ole kovin tyytyväinen, mutta Tiara oli onneksi hyvä - ja kiltti. Saan siltä paljon anteeksi. Tehtiin rataa, joka alkoi hyppy - kepit -yhdistelmällä. Kepeille tein pakkovalssin ja olenkin kovin tyytyväinen siihen, että Tiara tuli hyvin pakkovalssiin. Olen taas alkanut käyttämään radalla aivan liikaa ääntä ja siihen pitää alkaa kiinnittää huomiota sen lisäksi, että radalla pitäisi alkaa liikkumaan ja mieluiten niin, ettei kokoajan ole koiran tiellä, myöhässä, väärässä linjassa jne... 

Tiaran kanssa huomaan epäröiväni kovasti käännöksissä. En osaa valita ohjauksia oikein, koska pelkään sen kääntyvän liian tiukasti. Esimerkiksi kohdassa, jossa normaalisti tekisin poispäinkäännöksen, pyöräytin vain koiran hypyn yli, jolloin kaarros tuli liian pitkäksi. Taika kääntyi melko huonosti ja se vaati hyvin tiukat ohjaukset, mutta Tiara taas ei sellaisia vaadi ja nyt on yhtä hakemista, kun yritän oppia mikä ohjaus kuuluu tehdä Tiaran kanssa mihinkin kohtaan ja minkä verran mikäkin kääntää koiraa. Miksen voi osata tätä vieläkään?

Kun kepeille mentiin toista kertaa, halusin tehdä kepeillä takaaleikkauksen. Tiaralla on alussa ja lopussa edelleen verkot kahdessa ensimmäisessä/viimeisessä välissä. Tiara kääntyi pois muutamaan otteeseen kolmannesta välistä, kunnes laitoin sinne verkon avuksi. Takaaleikkaus alkoi onnistumaan, mutta Tiara ei vilkaissutkaan verkkoa. Pasi sanoikin jo ennen verkon laittoa, että riittää, kun pidän suuni kiinni. No, niinhän se riitti. Otin ylimääräisen verkon pois ja vaihdoin monta käskyä yhteen ja kas, mun koirahan menee hienosti, vaikka leikkaisin takana...

Puomi oli ihan hyvä siihen nähden, että se taas heilui ja huojui. Ai että mä inhoan tota pilipalipuomia, mutta minkäs teet, kun parempaakaan ei ole. Alastulopaikkaa saadaan näköjään alkaa vahvistamaan, koska viimeinen askel jää ottamatta. Keinulla sitä ei saa ottaa ja puomilla taas se pitäisi ottaa...

Meinasin ensin leikata epäonnistumiset pois ao. videosta, mutta taas totesin, että ne kuuluu lajiin ja niin kamalalta, kun oma ohjaus näyttääkin, niin siltä se näyttää tällä hetkellä ja enemmän hyötyä mulle on leikkaamattomasta videosta, kuin sellaisesta, jossa on vaan onnistumisia.


Treenien jälkeen jäätiin taas Lenan ja Pasin kanssa treenaamaan. Tiara pääsi tekemään jälleen hieman juoksu-A:ta ja ai että kun oon tyytyväinen!! Laukka oli täydellistä ja uskon, että se johtuu siitä, että A on nyt hiukan korkeampi, kuin aiemmin. Tästä tulee ihan huippuhyvä. ♥

Lauantaina päästään puolittamaan Jänesniemen Elinan yksäriä ja sunnuntai ollaan varattu juoksaritreeniin. Oon niin innoissani taas treenaamisesta ja fiilis on ihan huikea. Jos voisin, olisin varmaan joka päivä hallilla juoksemassa. Motivaatio on siis kohdillaan ja treeni-intoa piisaa! :)