keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Paluu tauolta

Viime viikolla Tiaralle iski vatsatauti. Se aloitti torstai-perjantai välisenä yönä ripuloimisen, jota jatkui sunnuntaihin saakka. Taika selvisi parilla oksennuksella. Tiara oli koko ajan oma reipas itsensä ja juotin sitä säännöllisesti pieniä määriä. Muutamassa päivässä saatiin vatsa taas kuntoon. Nyt on ollut kuulemma tällä seudulla ärhäkkää vatsatautia liikkeellä, mutta koska Taika ei varsinaisesti missään vaiheessa sairastunut, en pidä mahdottomana sitä, että Tiara olisi syönyt jotain kadunvarrelta tai pellolta.

Tiaran treenitauko on ohitse ja viime viikon keskiviikkona palattiin taas treenien pariin. Tein maajoukkuekarsintojen finaalirataa silmällä pitäen hallille mahtuvan radan ja koska tila oli hyvin rajallinen, päätin lisätä keppien lähettyville vielä putken, johon tosin ei tainnut mennä kuin kerran tai pari koirat.
























Aloitettiin Tiaran kanssa treeni lyhyellä keppitreenillä kokeillakseni millä mallilla meillä on takaaleikkaus kepeillä. Ohjasin kepeille avokulmasta, leikkasin takana ja irtosin sivuttain. Viimeksi kun treenattiin samaa, Tiara ei kestänyt sitä yhtään ja oma kärsivällisyys oli koetuksella. Tauko teki hyvää ja nyt ohjaukset meni ihan nappiin.

Tiaran puomi toimi ihan huisin hienosti, eikä edellisten treenien sähläyksestä ollut tietoakaan. Tuli heti alkuradasta huikea fiilis, kun puomi meni hyvällä vauhdilla ja pysähdys tuli oikeaan kohtaan. Puomin jälkeen yritin lähteä hypyltä ajoissa liikkeelle tarkoituksena tehdä suoralla putkella pakkovalssi. Yritys päättyi siihen, että Tiara oli mun rinnallani nopeammin kuin kuvittelin ja sain sen jotenkin menemään putkeen. Vaikka putkijarru oli puutteellinen, niin Tiara kääntyi hyvin ja haki hienosti kepeille. Kepeiltä olin tekemässä poispäinkäännöksen putkelle, mutta oma ajoitus epäonnistui. Toisella yrityksellä kokeilin lähettämistä putkelle ja se toimi paremmin, ehdin itse hyvin alta pois ja Tiara sai tilaa hakea kepeille. Poispäinkäännöskin saatiin toimimaan, vaikka matkaa oli putkelle ja Taika olisi hakenut ensimmäisen silmään osuneen hypyn, Tiara etsi kiltisti oikeaa estettä.

10-putken jälkeen pääsin taas kokeilemaan Tiaran kääntymistä, kun lähetin sen takaakierrolle 12-hypyllä. Oon niin ylpeä sen käännöksistä! Täytyy yrittää vahvistaa niitä mahdollisimman paljon, että ne myös pysyy hyvinä. Suoran putken jälkeen ehdin tekemään persjätön ja ohjaamaan muurin kuten halusinkin. Loppurata meni helpon tuntuisesti ja olin omiin ohjausvalintoihin tyytyväinen. Mitään ei tarvinnut hinkata montaa kertaa ja Tiara kulki kivasti.

Eräs koulutettavani sanoi, että tuolla keskellä (esteet 10-14) tapahtui jotain tosi hienoa ja pakko myöntää, että se myös tuntui tosi hyvältä. Luottamus Tiaraa kohtaan on vahvistunut ja vahvistuu koko ajan lisää. Me aletaan hiljalleen lähestyä tavoitetta tehdä sellaista agilityä kuin halutaan, ei sellaista mitä uskalletaan. Liikuin rohkeasti ja muistin pitää katseen koirassa.

Sunnuntaina käytiin Tiaran ja Taikan kanssa kentällä. Tiara pääsi treenaamaan juoksu-A:ta ja kaikki osumat olikin tosi hyviä, vaikka pohjalla oli taukoa. Taika pääsi tekemään muutaman kerran putkia ja se oli niin onnessaan ♥ Lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä Tiara kävi pulahtamassa ojassa viilentymässä ja leikkimässä, täytyisi sen kanssa mennä uimaan.


























Eilen oltiin Ylöjärven koirakerhon iltakisoissa kisaamassa pari agirataa. Keli oli kehno, vettä tuli taivaan täydeltä ja lietolaisten ja temperelaisten kisahalleihin tottuneena vähän järkytyin hallista. Ensimmäinen rata meni vähän penkin alle. Tiara tuli puomilta läpi ja oma kilpailuhenki heräsi taas eloon, enkä lopettanut siihen, vaan jatkoin rataa. Koiran korvat oli hukassa ja se sooloili omiaan, eikä lähtenyt ohjauksiin. Tuntui, kuin olisin ohjannut täysin vierasta koiraa. Jälkeenpäin katsoin videolta muun muassa sen, että olin tehnyt persjätön hyvällä ajoituksella, mutta Tiara meni siitä huolimatta väärälle puolelle. Se pääasiassa keskittyi rähisemään mulle. Lopulta tehtiin kolmesti keinu, koska neiti lähti kahdella ensimmäisellä kerralla luvatta keinulta, ja pysähtyi vasta odota -käskyllä kolmannella kertaa, lopetin radan siihen.

Toinen rata meni jo paremmin. Radalle lähdettiin sillä asenteella, että mennään tekemään hyvät kontaktit ja ne myös tehtiin. Kepeillä Tiara jätti viimeiset välit pujottelematta, siitä tuli vitonen. Itse virhe harmitti, mutta toisaalta se tuli tarpeeseen, koska ilman virhettä en ehkä olisi malttanut vaatia kontakteja kunnolla. A oli kuin oppikirjoista. Osasin rytmittää sen hyvin ja Tiara otti osuman keskelle kontaktipintaa. Keinu meni hienosti ja puomi toimi täydellisesti. Kivi vierähti sydämeltä, mutta me ollaan edelleen kakkosissa ja se sotkee taas kisasuunnitelmia, mutta kaikki aikanaan :)


Simo ♥

torstai 29. kesäkuuta 2017

Askel askeleelta kohti tavoitteita

Viime viikon maanantaina käytiin tekemässä Tiaran kanssa viimeistelytreenit ennen keskiviikon koitosta. Tehtiin hyvää rataa ja Tiara kulki hyvin. Puomilla se pysähtyi kerran väärään kohtaan, jota lähdin korjaamaan. Toisella yrittämällä ajattelin vahvisteeksi käskyttää alastulolla ja Tiara juoksi läpi. Tahittiin yhteistuumin hetki asian parissa ja treeneistä lähtiessä oli hyvin ristiriitaiset fiilikset,, vaikka sain puomin taas toimimaan hienosti. Suurimman virheen tein käskyttämällä Tiaraa alastulolla. Sitä ei ole koskaan käskytetty siinä ja melko varmasti onnistuin sekottamaan pienen koiran päätä, koska A:lla sen sijaan alastulolla aina käskytetään ja siinä se merkkaa sitä, että pitää juosta täysillä. Seuraavana päivänä kävin varmistamassa, että puomi yhä toimii ja taas tuli täydellisiä kontakteja :)


 Keskiviikkona lähdettiin iltapäivällä Tampereelle iltakisoihin. Olin ilmoittanut Tiaran kahdelle agiradalle ja hyppärille. Urakka aloitettiin agiradalla, jonka tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari. Kisat järjestettiin Tamskin hallissa ja pohja oli positiivinen yllätys ja tykkäsin siitä kovasti. Alkuun jännitin onko pohja liiankin pitävä, mutta se tuntui hyvältä juosta jopa speedcrosseilla. Tiaran lähdöt on edelleen ihan täydelliset (*kopkop*) ja olen niistä ikionnellinen. Rata meni sujuvasti, keinu oli hieman hidas, mutta muuten olen tyytyväinen rataan. A:lla muistin auttaa Tiaraa, koska jatko oli siihen nähden haastava mitä ollaan treenattu, koska edessä oli pitkällä vain pituus. Lopputulemana juostiin nollana maaliin ja voitettiin rata, vaikka keinulla hidasteltiinkin. Tästä hyvästä saatiin SERT ja edessä olikin pitkä odottelu, että päästään kakkosten radoille.


Niin paljon kun mua harmittaakin se, etten ole ajoissa alkanut harjoittelemaan rauhoittumista Tiaran kanssa, niin olen iloinen siitä, että Tiara on kisatilanteessa melko rauhallinen. Välillä se alkaa haukkumaan ja tekee mieli pyytää kisakavereilta ja muilta hallissa olijoilta anteeksi, mutta se pystyy myös rauhassa hengaamaan hallissa, nukkumaan siellä ja jopa toisinaan katsomaan muiden ratoja haukkumatta. Hyvä siitä tulee. Häkki on selkeästi Tiaran turvapaikka, koska siellä sitä ei häiritse mikään eikä ketään. Se alkaa heti häkkiin päästyään huilaamaan, eikä päästä inahdustakaan. Siellä se saikin olla omassa rauhassaan siihen saakka, että lähdin lämmittelemään kakkosten radalle.

Meidän ensimmäinen kakkosten rata oli hyppäri ja myös sen tuomaroi Hilpi. Radan reunalla havahduin siihen, että radalle oli kannettu pussi. Ollaan tehty Tiaran kanssa pussia muistaakseni kaksi kertaa ja edellisestä kerrasta oli todella kauan aikaa. Ennen rataantutustumista tein kovan työn pääni sisällä, jotta löysin sen täydellisen luottamuksen Tiaraa kohtaan ja uskoin siihen, että se menee pussiin. Radalla huomasin, että se oli epävarma, mutta sinne se pujahti ja meni loppuun saakka reippaasti. Video saa muuten puhua puolestaan. Tälläkin radalla tehtiin nolla ja voitettiin, joten näin ollen meillä on ensimmäinen LUVA kakkosista taskussa!


Kolmantena oli Minna Räsäsen tuomaroima agirata. Rata oli tosi kiva, mutta tiesin jo radalle mennessä, että tämä rata kosahtaa johonkin. Hyppärin ja tämän radan välissä oli niin vähän aikaa, etten saanut omaa pääkoppaani kuntoon ennen viimeistä starttia. Pää ei enää kestänyt ja muurilla, jossa piti tehdä vastakäännös, jonka unohdin....päätin "ihan vähän vaan jarruttaa" ja jarrutin Tiaraa äänellä ajattelematta mitään. Taikalla se olisi toiminut, mutta Tiaran se pysäyttää kuin seinään. Muurilta tuli siis kielto ja sen jälkeen rytmitin A:n aivan pieleen. Loppujen lopuksi en enää ohjannut kunnolla ja Tiara meni puomin sijaan putkeen. Jälkiviisaana putki-puomierottuelu kohta olisi pitänyt uusia, mutta tehty mikä tehty.

Nyt Tiara on saanut lomailla Tampereen kisojen jälkeen ja loma jatkuu ensi viikon keskiviikkoon saakka. Sen jälkeen palataan taas treeneihin ja mahdollisesti vajaan kahden viikon päästä suunnataan Ylöjärvelle kilpailemaan. Keinuprojektia pitäisi aloitella, treenata putki-puomierottelua ja vahvistaa juoksu-A:ta. Treenattavaa riittää muutenkin muun muassa välistävedoissa, koska ohjaaja ei millään opi sitä luontevaksi...

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tuplanollavoitto

Viime perjantaina käytiin tekemässä Tiaran kanssa viimeistelytreeni seuramme kentällä, jossa alkuviikon kilpailutkin pidettiin. Oikeastaan kaikki sujui, mitä varten kentälle mentiinkin; keinu, A ja kepit oli hyviä. Puomia ei päästy treenaamaan, koska se oli huollossa. Sitä käytiin tekemässä vielä hallilla ja otettiin samalla pieni A-puomi -erottelutreeni. Tiara lähtee hyvin ohjauksiin ja sitä on ilo ohjata, kun ainakaan vielä se ei juurikaan sooloile omiaan, vaan tekee kuten pyydetään.


Eilen oltiin toisissa kilpailuissamme seuramme treenikentällä. Kilpailut tuomaroi Reetta Pirttikoski. Tarjolla oli kaksi agilityrataa, joille molemmille me osallistuttiin. Kontaktiesteet oli lainattu seuramme jäseneltä ja A-radalla huomasi heti alkuun, että Tiara ei erottanut puomia keinusta, kun alla oli Agimetin puomi. Se hidasteli, mutta pääasia on, että tuli puomin loppuun saakka ja pysähtyi alastulolle. A sujui hienosti ja keinukin oli ihan hyvä. Maaliin tultiin nollaradalla ja hidasteluista huolimatta voitettiin rata. Samalla saatiin ensimmäinen LUVA-nollamerkintä kisakirjaamme.


B-radalla keinu toimi taas hyvin ja kepit meni sujuvasti. A:n osuma oli aika olematon, mutta toisaalta väli seuraavalle esteelle oli pitkä, eikä pitkiä estevälejä A:lla olla vielä ehditty Tiaran kanssa harjoittelemaan. Jos olisin ollut fiksu, olisin tietysti voinut auttaa sitä laskemalla käden hetkeksi alas, mutta jälkiviisastelua... Joka tapauksessa se osui kontaktille, todella ylös, mutta osui kuitenkin. Puomi meni toisella radalla paljon paremmin, olin siihen oikein tyytyväinen. B-radasta tuli videolle vain kahdeksan viimeistä estettä, mutta näihin kahdeksaan sisältyi onneksi tärkeimmät kohdat eli A ja puomi. :) Myös toiselta radalta saatiin kisakirjaan täydennystä ja voitettiin. Etenemäkin parani 3,65m/s:ta neljään.

Puomin suorittaminen on tarkkaa työtä.
© Marjo Alander


Lähdöt toimi molemmilla radoilla ihan täydellisesti. Tiara ei ottanut häiriötä mistään, edes ihan selän takaa mennyt koira ei haitannut. Samoin puomilla ja keinulla Tiara odotti hienosti lupaa ja haki ihan oikeille paikoille. Siitä on tullut jo nyt oikeen näppärä koira ja sen kanssa on kiva kisata. Pikkuhiljaa ollaan edistytty myös rauhoittumisharjoituksissa, nyt jo sujui kisapaikalla paremmin kuin Raumalla viikkoa aikaisemmin. Ehkä ensi viikolla Tampereella sujuu vieläkin paremmin :)

Tiara & hänen palkintonsa. Kiitokseksi mukaanpääsystä Taika teurasti toisen leluista samantien.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kisauran aloitus

Tiara starttasi kisauransa agilityssä eilen Raumalla. Mentiin paikalle hyvissä ajoin, koska Tiara ei ole kuukausiin ollut haistelemassa kisatunnelmaa edes turistina. Päästiin heti ilmoittautumisen kautta mittaukseen. Marjo Heino mittasi Tiaran ensimmäisenä ja Kari Jalonen mittasi toisena. Tiara seisoi todella nätisti paikallaan, ei hievahtanutkaan, eikä ollut mittatikusta moksiskaan. Jalonenkin kysyi, että onko se opetettu tähän, kun niin upeesti osaa seistä paikallaan. Meillähän nuo opettamiset menee lähinnä niin, että mennään näyttelyyn, koira pöydälle ja siinä sitten ollaan - tosin sen verran panostan jo pentuna opetukseen, että mun koiriani pystyy vieraskin ihminen vääntämään ja kääntämään ilman, että koira vastustelee, josta olen kovin ylpeä. Harva uskoisi silti Tiarasta tätä, jos näkee sen esimerkiksi radan reunalla haukkumassa ja käymässä kierroksilla... Molemmat tuomarit saivat saman tuloksen ja näin ollen Tiara on mini!! Aiemmat mittauksest kunnollisella tikulla on suoritettu silloin, kun Tiaralla on ollut pohjavilla ja tässä lienee syy siihen, että olen sitä kokoajan pitänyt medinä. Hyvin se sinne tikun alle sopi ilman pohjavillaansa, vaikka en edes ajanut sään kohdalta loppuja karvoja alas. Jalonen mittasi kauan ja hartaasti ja sanoikin, että Tiara on ihan rajalla. Näin ollen pääsimme starttaamaan ensimmäisissä virallisissa kilpailuissamme mininä.

Tiara alkoi selkeästi rauhoittua paremmin kisapaikalla. Edelleen se haukkui tietyt koirat (lue: tuijottavat) ja välillä keräili kierroksia muiden koirien leikistä tai radalla menevistä koirista, mutta välillä se kaikessa rauhassa makoili radan reunalla tai katsoi muiden menoa rauhallisena. Ne, jotka on meidän kanssa treenanneet, tietää tämän olevan meille murskavoitto. Ihanaa nähdä, että jotain muutosta on tapahtunut.

Ensimmäisenä oli Marjo Heinon tuomaroima agilityrata. Heti radan alussa oli kepit, joiden kohdalla rataantutustumisessa hieman arvoin, että annanko Tiaran hakea itse vai menenkö näyttämään ensimmäisen välin. Valitsin tällä erää väärin ja Tiara haki kepeillä toiseen väliin. Tätä jäin miettimään, että mistä johtui, mutta tulin siihen tulokseen, että se olisi kaivannut enemmän tukea multa uudessa ympäristössä ja vierailla esteillä. Muuten rata meni kivasti. Rengas, pituus ja muuri toimi, niitä ollaan tehty vaan muutaman kerran. Juoksu-A oli ihan hyvä. Keinu oli hidas, mutta sitä me vahvistellaan nyt pikkuhiljaa, tauon jälkeen aletaan treenaamaan sitä enemmän. Lopussa olin myöhässä, joten jouduin kokeilemaan takaaleikkausta, jonka kanssa mulla on usein ongelmia - toimii! Tuloksella 5 ylsimme sijalle 2. Yhtään nollaa ei mineissä tällä radalla tullut.


Seuraavana meillä oli hyppäri, jonka tuomaroi Kari Jalonen. Rata ei ollut ihan helpoimmasta päästä, mutta tykkäsin siitä kovasti. Ensimmäinen hyppy tuli alas. En ole varma mitä tapahtui, mutta epäilen taas kääntäneeni koiralle takapuolen ja aiheuttaneeni Tiaralle kiireen, jonka vuoksi se ei keskittynyt itse hyppyyn. Se meni tästä hämilleen ja ohitti toisen esteen. Tiara on pudottanut riman ehkä kahdesti aiemmin, nekin radan yhteydessä ja korkeuden ollessa 35. Radan puoliväliin se tuntui melko tahmealta. Kepeille mennessä Tiara kurvasi edestäni mutkaputkeen ja jälkeenpäin videolta katsottuna en yhtään ihmettele: en näköjään edes ohjannut sitä sinne kepeille, annoin vain pelkän keppikäskyn. Hups. Keppien jälkeen Tiara alkoi tuntua omalta itseltään ja meno alkoi tuntumaan hyvältä. Lähöt toimi molemmilla radoilla todella hienosti. Nyt vaan lisää kisakokemusta meille molemmille. Oma kisarutiini on yli yhdeksän kuukauden kisatauon aikana kadonnut ja Tiara oli vähän lukossa.


Tänään oltiin Rajalan Elinan puolikkalla yksärillä. Aloitettiin treeni tekemällä keinutreeniä, koska keinu vaatii paljon hiomista. Tehtiin pientä radanpätkää ennen keinua ja keinulla Tiaraa odotti superhyvä palkka keinun alla olevalla lautasella. Yhden treenin aikana edistyttiin keinulla huimasti. Nyt mun pitää muistaa, että oma liike ei saa pysähtyä kienua tehdessä ja pitää kannustaa Tiaraa kunnolla. Täytyisi saada joku treenikaveri kentälle, niin päästäisiin sinne tekemään keinua. Se kun on vähän hankala raahata yksin parakista ulos.

Treenttiin myös putkea ja ohjaukseen tulemista. Melko varmasti, jos radalla olisi kohta, jossa Tiaran pitäisi tulla putken suun ohi ohjaukseen, se valitsisi putken ja tulisi sen jälkeen ohjaukseen. Siksi halusin harjoitella tätä. Ensin se sai mennä muutaman kerran ohjatusti putkeen. Sen jälkeen sen piti juuri ennen putken suuta tulla ohjaukseen. Kolme ensimmäistä kertaa mentiin ohjauksesta piittaamatta putkeen, neljännellä kerralla käytin ohjauksessa apuna lelua ja loput kerrat olikin ihan täydellisiä! Tämä menee meidän treenilistalle, aika opetella tulemaan kunnolla ohjaukseen ilman, että mulla tulee missään kohtaa rataa sellainen fiilis, että entä jos se ei tulekaan.

Koska Tiara on ollut ihan huikea pikkukoira viime aikoina ja ollaan edetty agilityssä hienosti, päätin palkita sen ensimmäisellä Ke-hullaan. Ennen olen aina käyttänyt vinkuvaa Kongin palloa tai tuunattua vetolelua, jossa on karva. Olen palkannut ihan liikaa Tiaraa pois päin minusta ja nyt pitäisi alkaa palkkaamaan sitä kädestäkin enemmän. Helpoin olisi, kun on vain yksi lelu, joka toimii sekä heittäessä, että vetoleikissä ja bongasin Elinan hallilta Ke-hun vetolelun, jossa oli vinkuva tennispallo kiinni. Se oli niiin Tiaran näköinen, että mun oli pakko ostaa se ja Tiara olikin ihan onnessaan, kun pääsi sillä hetkeksi leikkimään meidän pihaan.




sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Ensimmäinen täyspitkä rata!

Käytiin perjantai-iltana Tiaran ja Taikan kanssa hallilla. Taika pääsi tuttuun tapaan mukaan lämmittely- ja jäähdyttelylenkeille. Tiaran kanssa mentiin tekemään vielä treeni ennen ensi viikon kisoja. Hallille oli rakennettu melko suoraviivainen rata ja ajattelinkin, että tässä on hyvä sauma kokeilla ensimmäisen kerran täyspitkää rataa, sitä kun ei ole menty vielä kertaakaan.
Ensimmäisellä yrityksellä ohjaaja unohti radan, koska laiskuuttani en jaksanut tutustua siihen oikeastaan yhtään.. Toisella kerralla vetäsin selälleni vitoshypyn kohdalla. Ajattelin kotoa lähteissä, että teen samalla koirien iltalenkin ja takaraivossa vissiin jyskytti vain ajatus iltalenkistä, koska vedin asiaa ajattelematta jalkaani ihan tavalliset lenkkarit, joilla sitten liukastelin koko ajan. Ihan kamalaa treenata agilityä tollasilla kengillä! En ymmärrä, miten oon joskus alkuaikoina 10 vuotta sitten pärjännyt tollasilla...

Kolmas kerta toden sanoo ja niin vaan vedettiin meidän ensimmäinen täyspitkä ratamme. Tiaran puomi oli aikas kiva. Ollaan parissa treenissä vahvistettu sitä oikeaa paikkaa ja sieltähän se löytyi heti ensi yrittämällä. Rengaskin onnistui hienosti, sitä ollaan tehty aika vähän. Putkijarttu kaipaa vahvistusta, niitä(kin) ollaan tehty luvattoman vähän. Omaan liikkumiseen oon löytänyt rohkeutta, nyt pitäisi alkaa keskittyä siihen, että juoksisin ihan tosissani täysillä, enkä vaan lönköttelisi menemään...


Rauman kisojen jälkeen käydään Elinan yksärillä, sen jälkeen vielä Wecan kisat ja sitten Tiara saa ansaitsemansa kahden viikon totaalitauon agilitystä. Jatketaan taas sitten kesäkuun lopulla, nyt on ollut koira sen verran rankassa treenissä, että aika pitää lyhyt lepokausi ja jatkaa vasta sitten. Tauko tulee hyvään saumaan, koska seuraavaksi kisataan vasta heinäkuun lopussa Raumalla. Nyt on tosi huonosti viikonloppukisoja, kaikki joihin haluaisin, on arki-iltoina ja juuri katsoin kalenteria, että heinäkuun ainoat iltakisat osuu työviikolle, joten ne saa sitten jäädä. Ehditään tauon jälkeen hyvin treenaamaan vielä ennen Rauman skaboja.

Taikalla on juoksu ja se on taas melkoinen prinsessa. Eilen aamulla ei hankkinut ruoka kelvata, illalla ei lihaa edes maistanut. Tänään aamuruoka tarjoiltiin aktivointileluista ja se upposi hyvin, kädestä, kupista tai muualta ei ruoka kelpaa, sen sijaan kyllä kaikki herkut kelpaisi. Molempien koirien kanssa ollaan jumppailtu kotona tasapainotyynyn ja jumppapallon avulla. Tänään mulla alkoi varsinaisesti kesäloma, kun sain viimeisenkin koulutehtävän palautettua. Tiistaina ollaankin sitten jännän äärellä illalla, hui!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kisavalmiit

Sunnuntaina tunsin sen, mitä olen odottanut: me ollaan valmiita ensimmäisiin kilpailuihimme. Maanantaina tuo tunne sai vahvistuksen ja ennen nukkumaanmenoa näpyttelin pari ilmoittautumista. Ensimmäisiin kilpailuihin on siis aikaa viisi päivää, siitä viikon päästä on jo seuraavat. Kisakalenteri näyttää vähän tyhjältä sen jälkeen, koska jostain syystä kaikki haluaa järjestää vain iltakisoja arkisin. Iltaunisena ihmisenä arki-iltana Tampereelle tai Seinäjoelle lähteminen ei kauheasti houkuttele, mutta ehkä me ensi kuussa menemme, jotta saadaan kisakokemusta. Ilmoitin Tiaran suosiolla medeihin, koska sinne se todennäköisesti tulee joka tapauksessa päätymään. Oma mittaustulokseni on poikkeuksetta ollut n. 36 cm, virallista mittausta ei vielä ole suoritettu, se suoritettakoon sitten Rauman kisoissa.













Sunnuntaina päästiin Sonian valvovan silmän alle treenaamaan A:ta. Videolta, joka löytyy tekstin alapuolelta, huomaa selkeän eron mun omassa liikkumisessa ja se ero näkyy myös Tiaran suorituksissa. Tän treenin myötä mä oon oppinut rytmittämään A:n paremmin ja maanantina mä jo ihan oikein juoksinkin, enkä vain hölkkäillyt. Paras ajoitus meille on, että menemme samaan aikaan ylösmenolle ja minä spurttaan edelle. Tällöin Tiara tekee ihan huikean A:n, katsokaa vaikka kohdasta 1:17. Saatiin todella hyvä treeni aikaan ja hyviä toistoja. Ens viikolla sitten kokeillaan kisoissa, että miten A siellä toimii :)


Maanantaina käytiin vielä ottamassa lyhyt treeni Tiaran kanssa, jotta uskalsin sen ilmoittaa kilpailuihin. Tehtiin kontaktien erottelua ja vahvistettiin puomilla ja keinulla oikeaa paikkaa. Lisäksi kokeiltiin ensimmäistä kertaa medi-muuria, joka on muuten ihan valtavan korkea, ja medien pituutta. Rengastakin otettiin muutaman kerran. Suorat lähestymiset renkaalle sujuu hienosti, mutta vinoissa lähestymisissä Tiara hyppää renkaan sivusta. Nämä kolme estettä on muutenkin jäänyt hieman vähälle treenille, joten niiden parissa aherretaan jatkossakin. Huomenna mennään Tiaran kanssa tekemään vielä yksi treeni ennen kisoja.


lauantai 27. toukokuuta 2017

Ajatuksia ja oivalluksia

Toukokuu alkaa olla ohi ja kalenterin merkinnät alkavat vähentyä, näin ollen siis koirajutuillekin jää enemmän aikaa. Työharjoittelu on loppupalautetta ja tehtävänpalautusta vaille valmis ja maanantaina alkaakin loma. Ilmat ovat olleet kohdillaan, ei liian kuuma, mutta ei kylmäkään. Tuntuu, että joka päivä on aurinkoista ja luonto on herännyt. Itselläkin on enemmän energiaa ja viihdyn paremmin ulkona nyt, kun kaikkialla on vihreää.


Iiris täytti kaksi viikkoa sitten 12. Se kävi hammaskiven poistoa varten eläinlääkärissä terveystarkastuksessa ja kaikki oli kunnossa. Veriarvotkin olivat hiutaleiden alhaista määrää lukuunottamatta kunnossa. Hammaskiven poiston yhteydessä löytyi yksi katkennut hammas, joka poistettiin.

Kaivoin arkistoista vanhan kuvan, kun uudet kuvat on kaikki talvisia.


























Äitienpäivänä käytiin Tiaran kanssa Eurassa ryhmänäyttelyssä. Tuomarina oli Esko Nummijärvi ja tuloksena odotetusti EH. Näkisittepä sen turkin - tai sen puuttumisen... Ei ole kauaa, kun päivittelin, ettei Tiaralta ole vuoden iässä lähtenyt kunnolla karva toisin kuin Taikalla aikanaan. No, nyt se sitten lähti. Jatkossa kaikki Tiaran arvostelut on nähtävillä sen omilla sivuilla.
"Rotutyyppi erinomainen. Niukassa karvassa kilpaileva narttu, jolla oikean muotoinen pää. Kookkaat korvat. Hyvä selkä, häntä, rinta ja raajat. Lyhyt karvapeite. Esiintyy ja esitetään erittäin hyvin."

























Viikko sitten oltiin Tiaran kanssa Leinosen Janitan yksärillä, joka tulikin tarpeeseen. Treenattavaa on hirmuisesti. Puomilla Tiaraa alkuun jännitti. Ei olla aiemmin päästy kokeilemaan vierasta puomia ja ero seuran puomiin on selkeä. Vauhti kuitenkin löytyi nopeasti. Osan alastuloista Tiara teki hyvin, osa taas jäi "askeleen päähän". Tähän lähdetään pureutumaan sillä, että minä korjaan Tiaran paikkaa, ei Tiara itse. Puomin jälkeen oli hypyllä putkiansa; hypyllä koira näkee väärän putken ja sinne Tiarakin sujahti muutamaan otteeseen, koska en katsonut katsooko Tiara minuun vai väärään putkeen. Kutsulla tultiin heti oikeaan putkeen, vielä kun muistaisi olla olettamatta, että kyllä se sieltä tulee, kun minäkin menen.

Mulla on yksi iso ongelma se, että en osaa luottaa Tiaraan tarpeeksi. Tiedän teoriassa, että se osaa ja irtoaa, mutta ohjaan sitä kuin se ei osaisi mitään. Jos en koskaan poistu mukavuusalueelta, en koskaan opi luottamaan Tiaraan, koska en anna sille mahdollisuutta näyttää osaamistaan. Niinpä poistuin mukavuusalueelta ja aloin lähettää sitä esteille ja liikkumaan itse. Tiarassa huomasi selkeän muutoksen siihen, kun uskalsin itse edetä; laukka piteni ja vauhti kasvoi. Janita kysyikin multa, että miksi en tee sellaista agilityä mitä tykkään itsekin katsoa. Oli aika silmiä avaavaa kuulla se kysymys, koska sen myötä olen itse ajatellut ja analysoinut paljon enemmän omaa ohjaustani ja omia valintojani. Siinä on siis meille tavoite - tehdä sellaista agilityä mitä voin katsoa ihaillen. Omakin varmuus alkoi löytyä ja lopulta luotin jo siihenkin, että koira osaa itse numerot - unohdin ohjata. Nyt yritän pitää mielessäni sen, että jokainen este tulisi ohjata kuin se olisi lähtö ja miettiä missä kohdassa minä haluan olla ja ennen kaikkea olla siellä.

Kepeillä me ollaan tehty virheitä tähän asti tasan yhdestä syystä: minä katson estettä, joten koiran on pakko katsoa minua. Se katse tulee selkärangasta ja nyt sinne pitäisi saada iskostettua se, että katse on koirassa, jotta koira voi katsoa esteitä. Tiara ei tee ainuttakaan virhettä aloituksessa, jos mun katseeni on siinä. Toinen kohta, missä meillä voi tulla virheitä, on viimeiset välit. Ajaudun jatkuvasti liian lähelle keppejä ja käännän Tiaralle selkäni. Nyt opettelen siis tilan antamista ja sitä, että rintakehä on se, joka avataan koiralle.

Keinulla me taas vähän pohdiskellaan. Se vaatii hurjasti lisää vahvistamista, koska Tiara hidastelee. Hidastelu on alkanut pitkän keinu-tauon jälkeen ja nyt siihen aletaan puuttua tiukemmin. Ajattelin seuraavaksi kokeilla alustan kiinnitystä keinuun, jos se toisi lisää vauhtia ja rohkeutta. A oli meidän treenejä nähden huonossa kohdassa. Ainoa este mitä sen edessä oli, oli kepit ja nekin oli 7-8 metrin päässä. Kokeiltiin joka tapauksessa A:ta alastulolta, koska Janita halusi nähdä miltä se näyttää. Aloitettiin kontaktin yläpuolelta ja edettiin kolmella toistolla harjalle. Joka kerta Tiara teki upean juoksarin ja saikin kehuja siitä. Sillä on kivasti ajatus alas ja sille on selkeetä mitä tehdään.

Tiara kääntyy tosi kivasti ja kulkee hyvällä vauhdilla eteenpäin. Mun on vaikeaa muistaa se, että katse pysyy koirassa myös kepeillä ja putkilla, eikä suinkaan hakeudu sinne esteiden suuntaan. Sillon me tehdään ihan törkeen hienoa rataa ja Tiara toimii täydellisesti.


Torstaina oltiin Tiaran kanssa Päivi Saarilahden rauhoittumiskoulutuksessa. Meidän elämä on ollut todella hektistä ja aina mennään jonnekin ja tehdään jotakin. Tiara on aina valmiina tekemään jotain ja nyt koin ajankohtaiseksi alkaa opettelemaan ihan kunnolla myös sitä tekemättömyyttä. Se pystyy nukkumaan esimerkiksi näyttelyissä, kun taas agilityhallilla se ei mene edes makuulle oma-aloitteisesti. Pääsääntöisesti me mennään hallille, käydään lämppäämässä, treenataan, jäähdytellään ja lähdetään pois. Oppiiko koira jossain kohtaa siihen, että siellä voi myös esimerkiksi huilata? Ei. Sitä me lähdetään opettelemaan.

Alkuun tehdään harjoitusta kotona, sieltä siirrytään lenkille ja pikku hiljaa myös hallille. Harjoitus tekee myös mulle hyvää, koska opettelen itsekin edelleen rauhoittumista ja rentoutumista. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen me ollaan lähdetty lenkille ilman, että Tiara on härppinyt Taikaa kertaakaan, enkä minä ole menettänyt hermojani. Eron huomaa heti, kun lenkille lähdetään kiireellä ilman harjoitusta: Tiara alkaa nostamaan kierroksia jo ovella. Pitäisi oppia varaamaan se 15-30 minuuttia ylimääräistä aina ennen lähtöä. Pitkä matka on kuljettavana, mutta heti näkyvät muutokset on mulle kaikkein paras motivaattori.






















Agilityä ollaan toki käyty näiden muutaman viikon aikana tekemässä yksärinkin lisäksi. Pääpaino on A:ssa, mukaan otetaan alkutreenistä aina puomia ja keinua. Nyt pitäisi alkaa tekemään taas enemmän ratoja, koska ensimmäiset kisat lähestyy. Hyppykorkeus on tällä hetkellä 35 cm, tarkoitus olisi nostaa se jossain vaiheessa 40 cm:n. Kisoissa se sitten lopulta selviää, että onko Tiara mini vai medi, mutta oma mittaustulos kallistaa sen verran vahvasti medin suuntaan, että alettiin treenata medejä varten.

Tiara sai omat pelastusliivit. Se on rakastunut vedessä läträämiseen ja uimiseen, mutta omistajan mielenterveys ei kestä ajatusta siitä, että se saisi olla ilman pelastusliivejä vapaana rannalla. Tiaralla, kuten myös Taikalla nuorempana, on vielä huono uintitekniikka; sen takapää laskee ja etupää räpiköi. Taika oppi oikean tekniikan parissa kesässä ilman pelastusliivejä, mutta erona Tiaraan on se, että Taika meni veteen lelun perässä, haki lelun ja ui rantaan. Tiara menee veteen vain, koska se on niin sairaan siistiä. Hän saa siis jatkossa ulkoilla rannalla vapaana pelastusliiveissä omistajan mielenrauhan säilyttämiseksi. Vielä kun päästäisiin rannalle saakka.

Pelastusliivien kylkeen piti tietysti hankkia vesilelu.