lauantai 14. heinäkuuta 2018

Tanja Kurikan valmennuksessa

Osallistuttiin seuramme järjestämään valmennukseen, jossa kouluttajana oli Tanja Kurikka. Tanja pyysi etukäteen toiveita tulevaa koulutusta varten ja oma toive oli päästä treenaamaan in-in -käskyjä, koska ne ovat itselleni niin uusi ja ihmeellinen juttu. Rata palvelikin hyvin omia tarpeitani ja saatiin hyvä ja onnistunut treeni.

Ilma oli todella kuuma, pieni tuulenvire onneksi kävi kentälle, joten se ei ollut ihan pätsi. Useampi koira hyytyi jo lyhyessä treenissä ja jännitin miten Tiara tulee suhtautumaan helteessä treenaamiseen. Treenataan pääasiassa hallissa, koska siellä on viileää ja mukavuudenhaluinen omistaja ei joudu raahaamaan esteitä edestakas, joten me ei olla juurikaan tehty agia kuumassa. SM-kisojenkaan aikaan ei ollut näin lämmin ja kovin paljoa me ei olla kesällä kisattukaan. Jännitys oli ihan turhaa, koska lämpö ei vaikuttanut Tiaraan mitenkään. Se teki töitä kuten ennenkin ja painoi täysillä menemään. Lisäksi meidän kaikki treenit ja kisat on ajoittuneet yksiä (vai kaksia?) kisoja lukuunottamatta tekonurmelle, joten saatiin hyvää treeniä viikon päästä oleviin Rauman kisoihin pohjankin suhteen.

Tanja Kurikan koulutuksen rata

































4-5: Viimeinen askel valssissa unohtui ensimmäisellä kerralla ja taas oletin Tiaran lukitsevan esteen ilman kunnollista ohjausta. Muilla kerroilla olin paremmin kartalla ja sain valssin onnistumaan ihan kelvollisesti. 

5-6: Ensimmäinen kohta, johon tehtiin "in-in", joka meillä on tosin nimellä "täs-täs", ja Tiara lukitsi hypyn väärältä puolelta. Huomasin, että me ei olla tehty tätä varmaan kertaakaan putkesta tullessa, ja Tanja sanoikin, että putkesta tullessa in-in on vaikeampi, koska koira skannaa missä seuraava este on. Pieni korjaus ohjauksen kestoon ja sen jälkeen se toimi todella hienosti. 

7-8: Korvattiin hyppy (8) muurilla, kun siivekkeet loppuivat kesken ja se tulikin treenin kannalta tarpeeseen. Olen muutamia kieltoja saanut aiheutettua Tiaralle erikoisesteillä ja selitys siihen löytyi Tanjalta. Olen aina pitänyt kontaktin koiraan kuten koska tahansa; katse linjaan, niin näkee kaiken oleellisen. Nyt piti korjata omaa toimintaa katsomalla koiraa kunnolla sen tullessa putkesta ja heti alkoi löytyä kunnollisia lukituksia. 

38 puomi: Toisella kertaa puomi oli meille (lue: minulle) haastava, koska Tiaralla ei itsevarmuus riittänyt menemään puomin päähän saakka mun liikkeen pysähtyessä. Tanja sanoi, että ohjaajan liikee pysähtyy vasta, kun koira on päässyt puomin päähän saakka. Tämäkös tuotti minulle päänvaivaa. Lähdin ihan liian aikaisin liikkeelle, otin liian pitkiä askelia ja olin aina Tiaran rinnalla. Muutaman yrityksen jälkeen aloin ymmärtää, että mun pitää oikeasti sipsutella vähän kerrallaan eteenpäin, jotta olen oikeassa kohdassa, mutta silti Tiara saa mun liiketukeni.

Tiara reagoi käännösvihjeisiin hyvin ja olin tyytyväinen itseeni, kun muistin myös käyttää niitä enemmän kuin kerran radan aikana. Ne alkaa pikkuhiljaa tulemaan rutiininomaisesti ohjaukseen mukaan. Seuraavaksi opiskellaan in-in yhtä sujuvaksi.

Vahvistettavaa:
- Puomille lapetreenillä itsenäisyyttä; siivekkeen kautta lappeelle, ohjaaja jää taa, palkka eteen.
- Keinulle samaa, kuin puomille.
- Putkien jälkeen kontaktin ottamista koiraan; pitää saada selkärankaan, jotta muistaa myös kisoissa.


Alle vielä reilun viikon takaisista treeneistä pätkää.



lauantai 30. kesäkuuta 2018

Vieraita, treenejä ja uimista

SM-kisojen jälkeen ollaan hetken aikaa lepäilty, Tiara oli pois esteiltä 1,5 viikkoa ja sinä aikana ei tehty juuri muuta kuin ulkoiltiin hihnassa ja pari kertaa pulahdettiin läheiseen lampeen. Alkukesän ensimmäisillä uintikerroilla takapää valahti pinnan alle, etupää räpiköi roiskuttaen vettä, Tiara otti vettä kiinni ja allekirjoittanut oli varma, että joku päivä tuo vesipeto hukkuu. Sen seurauksena päätin, että meillä uidaan vain pelastusliivit päällä ja muutamia kertoja käytiinkin harjoittelemassa pelastusliivien kanssa uimista. Pariin otteeseen olen nyt uskaltautunut kokeilemaan miten uiminen sujuu ilman liivejä ja yllätys oli positiivinen; Tiara on alkanut oppimaan uimisen taidon.



Keskiviikkona oltiin pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä, joissa ollaan käyty ihan luvattoman vähän. Tehtiin kilpailunomaista rataa, jonka jälkeen testailtiin eri ohjauksia. Tiaran kanssa tietyt ohjaukset on haastavia, kun se lukee mun liikettä niin herkästi. Esimerkiksi mun sylivekkikokeiluni päättyi poikkeuksetta siihen, että Tiara luki sen (linjansa takia, oletan) viskileikkaukseksi. Näin jälkeenpäin ajatellen näen myös omassa ohjauksessani epäkohtia - pitääpä mennä kokeilemaan sitä uudemman kerran. Lopulta päädyin ihan vain pyörittämään Tiaran siivekkeen ympäri, niin paljon kuin pyöritystä aina olenkin vieroksunut. Huomasin sen kuitenkin Tiaran kohdalla sen verran toimivaksi, että testailin sitä toiseenkin paikkaan. Treenailtiin myös mm. "in-iniä" ja puomia, joista ensimmäinen kaipaa mun osalta rohkaistumista, koska se toimii kivasti ja jälkimmäinen kaipaa taas vahvistamist, koska olen antanut SM:ssä Tiaran juosta puomilta läpi molemmilla radoilla. Sinänsä mulla ei ole kovin paljoa motivaatiota puomia hinkata, kun olen joka tapauksessa aloittamassa syksyllä kisaputken jälkeen juoksariprojektin, mutta pakko kai se on.

Keskiviikon treenirata

Simo ja Iiris oli meillä hoidossa muutaman päivän.


Jos antaa koirille ruuan aktivointileluista, ei aktivointileluja kannata heti sen jälkeen laittaa takaisin lelukoppaan - varsinkaan, jos lelukoppa sijaitsee aivan vesikupin vieressä. Hyvä Tiara!

Simon pesupäivä <3

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Agility SM-6!!

Vein Taikan torstai-iltana porukoille hoitoon ja perjantaiaamu kului Tiaran kanssa kaksin tavaroita pakatessa meidän ensimmäistä yhteistä agility SM-kisamatkaa varten. Oli ihan huippuhyvä tunne päästä taas vuoden tauon jälkeen SM-kisoihin! Kun Taikan kisaura loppui niin yllättäen, sitä osaa arvostaa ihan eri tavalla mahdollisuuttaan osallistua SM-kisoihin. Viikonlopun tärkeimmät päämäärät oli ottaa kaikki ilo irti ja nauttia yhteisestä matkastamme kokeillen samalla mihin alle 3 vuotiaan koiran kanssa rahkeet riittävät ja mitä pitää vielä harjoitella.

Tärkeimmät mukana ♥

























Päivällä otettiin Milia ja Nala kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Vantaata. Mentiin ensitöiksemme katsastamaan kisapaikka. Kisapaikalla oli hyvin parkkitilaa, katsomot oli isot ja kenttä näytti upealta. Puittet oli kaikkineen hienot. Hoidettiin sunnuntaina yksilöilmot kuntoon, haettiin joukkuekisan numeroliivit joukkueenjohtajalta ja katseltiin kisoja.









Perjantai-iltana saavuttiin hotellille Tikkurilaan. Illalla ehdittiin pääasiassa syömään, lenkittämään koirat ja laittamaan tavarat kasaan lauantain joukkuekisaa varten, jonka jälkeen saikin jo suunnitella nukkumaanmenoa. Hotellin sijainti oli hyvä; ympärillä oli kivat lenkkireitit, kauppa oli lähellä ja ajomatka kisapaikalle oli parikymmentä minuuttia.

Meidän kisakaverit viikonlopun onnennumeroineen.
























Lauantaina oli vuorossa joukkuekilpailu. Seurattiin aamupalalla ollessamme livestreamista joukkueen ensimmäisen koirakon suoritusta, joka päättyi hylkäykseen. Kisapaikalle tullessa satuttiin avaamaan livestream juuri oikeaan aikaan, sillä toinen joukkueemme koirakoista oli lähdössä parhaillaan radalle. Heidänkin ratansa päättyi hylkäykseen, joten me mentiin Tiaran kanssa vetämään ankkuriosuus ilman paineita ottaen treenin kannalta. Hyllytettiin keppien jälkeen, kun ohjasin Tiaran epähuomiossa takaakiertoon - sain taas hyvän muistutuksen siitä, että pitää luottaa tunteeseen, kun miettii ohjausvaihtoehtoja. Putki-puomi -erottelusta olin erityisen iloinen, koska sitä ollaan tehty todella vähän ja se meni kerrasta oikein.



Sunnuntaina vuorossa oli yksilökilpailu. Reetta Pirttikoski oli tehnyt kivan hyppärin, jossa oli sopivasti haastetta. Meille tai minulle siellä oli muutamia haastavia kohtia ja nuoren kokemattoman koiran kanssa, jota putket vetää niin vietävästi toisinaan, päätin valita varmimmat reitit. Tosin radan jälkeen taas mietin, että olisihan se varmaan lyhyempää ja suorempaakin reittiä tehnyt juuri sen mitä pyysin. Meille sattui pieni törmäys radalla, jonka jälkeen kruunasin koko touhun vielä kaatumalla radan jälkeen niin, että Tiarakin meni kumoon, joten Tiara menee ensi viikolla fyssarin käsittelyyn. Nollahan sieltä napsahti, vaikka meidän törmäys ja kehnot linjat söivät aikaa. Etenemä oli 4,45 m/s ja sillä päästiin sijalle 23/170, jolla päästiin finaaliin!! Mun tavoitteenani oli tehdä ensimmmäistä kertaa karsintaradalla tulos ja sehän me tehtiin :)

Kuva © Jukka Pätynen/Koirakuvat (kopioitu kuvaajan luvalla)


























Ennen finaalirataa jännitys oli todella kova ja sain tehdä pääkoppani kanssa enemmän töitä kuin koskaan ennen saadakseni rauhoitettua itseni rataa varten. Väsymys painoi, eikä jännittäminen auttanut asiaa, mutta me mentiin radalle ja taisteltiin. Me annettiin kaikkemme, Tiara antoi mun virheet anteeksi ja loppujen lopuksi rata päästiin nollana maaliin. Meidän radan aikana katsomossa oli eletty jänniä hetkiä, kun maali- ja lähtöalueella oli ollut karkulainen. Itse olin autuaan tietämätön tällaisesta karkurista, ennen keppejä kyllä ihmettelin, että miksi mulle huudetaan, että ota koira kiinni, mutta radan jälkeen selvisi, että kyseistä karkuria oli yritetty samaan aikaan pyydystää, ettei se pääsisi tulemaan radalle.



Lopullinen sijoituksemme agilityn SM-kisoissa oli siis SM-6!!! Uskomatonta! Oon äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan kilpailla Tiaran kanssa. En osannut edes kuvitella, että nuori koira pystyy antamaan oikeassa paikassa kaikkensa ja että pystyn pitämään oman pääni kasassa keskellä Suomen parhaimmistoa. Tämä menestys oli juuri nyt paras kiitos siitä työmäärästä, jonka olen Tiaran eteen tehnyt ja paras motivaation kohotus siihen, että jaksan tehdä sen kanssa vielä paljon enemmän töitä. Ensi kesänä me toivottavasti ollaan taas taistelemassa agilityn SM-kisoissa, sitä ennen me opiskellaan taas vähän lisää uusia asioita ja keskitytään kilpailemalla keräämään kokemusta.



keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Treeni- ja kisakuulumisia menneeltä kuukaudelta

Viimeisen kuukauden aikana ollaan käyty juoksemassa parit kisat, joista jälkimmäisistä on jotain kerrottavaakin. Oltiin reilu pari viikkoa sitten seuramme omissa kisoissa. Ensimmäisellä agiradalla saatiin kepeiltä vitonen, jolla päästiin sijalle 2. Toisella agiradalla me sooloiltiin, eikä oltu ihan samalla taajuudella, joten päädyin sitten treenaamaan siellä vain puomia. Kolmas rata oli hyppäri ja sille mennessä oma asenne oli juuri oikea. Taistelu tuotti tulosta ja tehtiin nolla, jolla irtosi voitto ja näin ollen me saatiin meidän toinen SERT-H! <3 Nyt odotellaan joulukuun alkuun saakka, jotta voidaan alkaa metsästää sitä viimeistä sertiä. Sertirata ei tullut videolle, mutta meidän ensimmäinen agirata tuli, se kelvatkoon tällä erää.




Wecan kisojen jälkeen ollaan keskitytty treenaamiseen ja tehty meille haastavampia juttuja SM-kisoja silmällä pitäen. Ollaan vahvistettu keppejä, koska Tiara keksi taas, että toiselta puolelta ohjatessa voi ennakoida ja jättää pari väliä pujottelematta. Lisäksi ollaan vahvistettu sisäänmenoja, jotka tosin sujuukin oikein kivasti. Ollaan myös tehty erottelutreenejä putkella ja kepeillä, alla video siitä, kun Tiara hakee kepeille putken ollessa n. 45 cm päässä.


Ollaan tehty niin rataa, kuin yksittäisiä pätkiäkin. Muun muassa viime viikkoina me ollaan vahvistettu lähelletulovihjettä ja eilen meidän "in-in" toimi ihan täydellisesti; Tiara korjasi myöhässä tulleesta äänivihjeestä huolimatta hienosti linjansa oikeaksi ja toimi muutenkin tosi kivasti. Nyt me ollaan vahvistettu myös mattoa, koska pentuhaaveiden hautautuessa mä päätin, että sen ajan, mitä me oltaisiin oltu pentujen takia pois lajin parista (ja vähän pidempäänkin), tulen viettämään opettaen Tiaralle juoksupuomin.


Viikonloppuna oltiin molempien koirien kanssa fyssarilla ja alkuviikko huilailtiin. Nyt ollaan tehty vielä viime hetken treenit ja käyty illalla uimassa. Seuraavat pari päivää Tiara saa huilata ja kerätä voimia. Perjantaina me lähdetään kohti Vantaata ja meidän ensimmäisiä yhteisiä SM-kilpailuita!! Vuosi ja viikko siitä nyt sitten on, kun Tiara starttasi ensimmäiset kilpailunsa ja nyt me ollaan menossa SM-kisoihin - hitto mä oon ylpee meistä! <3 Lauantaina kisataan Wecan joukkueessa ankkurikoirakkona ja sunnuntaina saadaan osallistua yksilökilpailuun. Jännää!

Ollaan viime aikoina yritetty työstää Tiaran virettä oikeaan suuntaan ja ihan mahtava tunne, kun tänään me ollaan hallissa katseltu yhdessä toisen koiran treenaamista rauhallisempina kuin koskaan. Tiara malttoi pääsääntösesti katsoa hiljaa, pari haukahdusta väliin mahtui, mutta nyt ne oli aivan erilaisia kuin ennen. Hiljaa hyvä tulee tässäkin asiassa. <3

<3

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Tuplanolla

Sunnuntaina kisattiin ensimmäistä kertaa kunnon tauon jälkeen Porissa. Kokonaisuutena olen kisapäivään äärimmäisen tyytyväinen. Tehtiin pari hyvää nollaa sijoituksilla 2. & 2. ja yksi hylky. Radat oli kivoja ja oma fiilis oli hyvä kahdella ensimmäisellä radalla. Kolmannella radalla näkyi taas mun haasteeni; en uskalla juosta tarpeeksi rohkeasti päälle, vaan varon liian paljon Tiaraa, jonka seurauksena päästin Tiaran edelleni ja siitä se tunarointi sitten alkoi :) Videolta katsottuna näkee, että vallan mainiosti olisin ehtinyt tekemään suunnittelemani persjätön. Voi kunpa osaisin järjestellä näitä tilanteita treeneihin, jotta opin luottamaan itseeni enemmän.



Taika lähti tänään minilomalle vanhempieni luo, kun mennään huomenna Tiaran kanssa Sastamalaan kisaamaan. Onpa hassua, kun kotona on vain yksi koira.

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Hei me treenataan!

Neljän ja puolen viikon lepokausi on ohi. Tiara on saanut kunnolla levätä ja minäkin olin hallilla vain kouluttamassa muita. Ollaan tehty pitkiä metsälenkkejä, levätty ja rentouduttu. Sunnuntaina tehtiin ensimmäinen lyhennetty ravilenkki molempien koirien kanssa. Ab-kuuri ja juokseminen eivät olleet paras yhdistelmä, joten meidän tavoitteesta jäi pari kilometriä uupumaan. Taikakin pääsi (joutui) lenkille mukaan ja se tuli yllättävän hyvin mukana koiraksi, joka inhoaa juoksulenkkejä. Tänään käytiin toinen pk-lenkki pyörällä Tiaran kanssa, hyvin oli vielä muistissa miten pyörän vieressä kuljetaan, vaikka viime kerrasta on jo useampi kuukausi :)

Metsälenkillä <3 


Eilen olin vetämässä kauden viimeiset treenit ja koska vappu verotti osallistujia, otin myös omat koirat mukaan hallille. Tauko oli tehnyt tehtävänsä ja meillä molemmilla kulki yllättävän hyvin. Tiara irtosi ja tuli ohjauksiin hienosti ja minä luotin koiraani ja sen osaamiseen. Kepeille tehtiin erilaisia lähestymisiä, leijeröintiä ym. ja kaikki toimi täydellisesti paria ennakoinnista johtuvaa virhettä lukuunottamatta. Lisäksi kokeiltiin vippausta ja lähelletulemista ahtaassa välissä sekä juoksu-A:ta suorilla ja täyskäännöksellä. Kaikki nappiin, ihan huikeat ensimmäiset treenit! Näillä lähdetään hyvillä mielin sunnuntaina kisoihin ♥ 
























tiistai 10. huhtikuuta 2018

Yskä tuli kylään

Aprillipäivänä ajeltiin taas Lietoon kisaamaan. Ensimmäisellä agiradalla Tiara yllätti mut ihan totaalisesti irtoamalla vähän liiankin hyvin, jonka johdosta meille tuli hylky. Oma pakka meni hieman sekaisin ja se ainoa kohta, mitä olisin halunnut kokeilla jäi tekemättä, kun oikaisin loppuradasta yhden lenkin suoraksi. Radan jälkeen vähän laittoi harmittamaan, etten tajunnut vetää ihan kunnolla loppuun saakka, mutta minkäs teet - testaillaan sitten joskus treeneissä.

Toisena oli toinen agirata, joka meni niin nappiin kun vaan voi mennä kunnes arvioin oman linjani hiukan pieleen ja käänsin Tiaran vahingossa A:n sijaan putkeen. Plääh! Mutta tosi hyvä rata muuten ja oon siihen tyytyväinen.



Kolmantena oli hyppäri, joka sekin meni muuten ihan nappiin yhtä putkijarru-unohdusta lukuunottamatta, jonka johdosta Tiara ajautui yhden hypyn ohi ja saatiin vitonen.



Liedosta tullessa päästiin porukoiden pihaan, kun Tiara alkoi yskimään niin pahasti, että oksensi. Me olimme saaneet vieraaksemme kennelyskän. Koiria on ollut 18 vuotta ja koko sinä aikana ei ole kennelyskä meidän koiriin iskenyt - kerta se ensimmäinenkin. Tiara selvisi loppujen lopuksi melko lievällä köhällä, nyt on ollut pari oireetonta päivää. Taika sai yskän vähän pahempana. Alkuun sekin oli hyvin lievää, mutta paheni yllättäen ja sitten valvottiinkin monta yötä köhien. Nyt Taikankin yskä alkaa helpottaa (*kopkop*) ja tänään on yskinyt vain minun tullessa kotiin eli siinä vaiheessa, kun innostuu. Porukoidenkin koirat saivat meiltä yskän. No, nyt tulee ainakin pidettyä kunnon agilitytauko, joten ensimmäistä kertaa me tullaan kisaamaan Tiaran juoksun aikaan. Sinänsä kennelyskä osui hyvään saumaan, koska olen jotenkin elänyt kokoajan kuukauden jälkijunassa. Sen seurauksena olin ajoittamassa Tiaran tauon väärään kohtaan kautta, joten voisi melkein sanoa, että oli siitä jotain iloakin. Toivotaan, että Taikankin yskä lähipäivinä helpottaa, jotta päästäisiin muutaman viikon päästä kisaamaan lähikisoihin. Rauman kisat jää nyt auttamatta välistä, mutta elän toivossa, että päästäisiin Porissa kisaamaan toukokuun alussa.

Henkilön Tanja Nummelin (@tanjanummelin) jakama julkaisu